Kauden päättymisen ja yhteenvedon kunniaksi tein videon menneestä avovesikaudesta.
Kiitos lukijoille ja hengessä mukana olleille kuluneesta kalastuskaudesta. Tästä on hyvä jatkaa kaudelle 2011. Pilkkiraportteja on tulossa ja muutama muukin idea muhii päässä.
Näinkö nopeasti se avovesikausi meni ohi? Tätä näkyä katsotaan taas seuraavat viisi kuukautta.
Reikä jäässä
Kelirikkoaika jäi aika lyhyeksi tänä vuonna. Viikko sitten olisi ollut jo mahdollista lähteä pilkille, mutta tein sen vasta nyt. Näin ollen väliin jäi vain yksi viikonloppu, jolloin ei kalaan päässyt. Talvi tuli todella nopeasti ja rajusti.
Pilkkipäivistä lauantai oli selvästi hiljaisempi ja syöntiä oli harvakseltaan. Itsenäisyyspäivä oli vauhdikkaampi ja syönti oli tiheämpää. Ylös asti näytille tuli uusi pilkkilajikin: lahna. Jäätä oli aivan riittävästi. Noin 15-20 cm kunnollista teräsjäätä.
Toisaalla taas Tehinselkä on vielä avoinna. Melkoista extreme-urheilua uistelu moisissa olosuhteissa, mutta jos tuolta olisi joulukala tullut, niin täytyy myöntää, että olisin harkinnut vakavasti itsekin lähtemistä.
Vene on nostettu viikko sitten ja näyttää hyvin vahvasti siltä, että pilkkikausi alkaa hyvin pian. Nyt on aika käydä läpi mennyttä avovesikautta.
Yhteensä reissuja oli 69 ja aikaa kului 270 tuntia. Jos tämän muuttaisi vakituiseksi työajaksi (37,5 h/viikko), olisin voinut tienata 7,2 viikon palkan. Ylivoimaisesti suurin osa on uistelua. Heittelyä ja onkimista oli vain muutama reissu. Pilkintää en harjoittanut avovesikauden aikana. Kaloja sain 108 kappaletta, joista ylivoimaisesti suurin enemmistö sai jatkaa elämäänsä alamittaisuutensa vuoksi. Hauet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta myös vapautin koosta riippumatta.
Saalisvarmuus tarkoittaa saalista tuottaneiden reissujen suhdetta reissujen kokonaismäärään. Todennäköisyys saada jotain reissulla, eli saalisvarmuus oli keskimäärin 68%. Tuntia/kala tarkoittaa kuinka monta tuntia pitää keskimäärin vetää saadakseen yhden kalan. Keskimäärin piti vetää 2,5 tuntia saadakseen kalan, ja paras aika osui kesän lämpimiin aikoihin heinä- ja elokuulle, jolloin riitti 1,2 tuntia vetoa per kala. Kuhakausi olikin hyvä. Tuntia/päivä kertoo keskimääräisen kalareissun pituuden tunneissa. Trendi on nouseva. Keväällä jaksoin kalastaa kerralla vain hieman yli kolme tuntia, kun taas syksyllä oli reissujen pituus noussut jo yli viiteen tuntiin. Tunnit on laskettu reittilokeista ja niihin sisältyy myös siirtymät.
| kk | tunnit | reissuja | saalispäiviä | saalisvarmuus | kaloja | tuntia/kala | tuntia / päivä |
| touko | 36:13:21 | 12 | 4 | 33 | 5 | 7,2 | 3,0 |
| kesä | 27:35:26 | 9 | 7 | 78 | 14 | 2,0 | 3,1 |
| heinä | 61:27:19 | 17 | 15 | 88 | 50 | 1,2 | 3,6 |
| elo | 43:43:39 | 12 | 10 | 83 | 16 | 2,7 | 3,6 |
| syys | 34:51:55 | 6 | 3 | 50 | 9 | 3,9 | 5,8 |
| loka | 45:40:50 | 9 | 7 | 78 | 12 | 3,8 | 5,1 |
| marras | 20:31:06 | 4 | 1 | 25 | 2 | 10,3 | 5,1 |
| yht | 270:03:36 | 69 | 47 | 68 | 108 | 2,5 | 3,9 |
Pidin kirjanpitoa lohikaloista, kuhista, hauista sekä ahvenista, jotka tulivat uistelemalla tai heittelemällä. Ongituista kaloista en tehnyt muistiinpanoja.
| kk | lohikalat | hauki | ahven | kuha | mittakuha |
| touko | 4 | 1 | 0 | 0 | 0 |
| kesä | 0 | 5 | 8 | 1 | 1 |
| heinä | 0 | 10 | 7 | 33 | 4 |
| elo | 5 | 3 | 1 | 7 | 2 |
| syys | 9 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| loka | 12 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| marras | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| yht | 32 | 19 | 16 | 41 | 7 |
Mitan ylittäviä lohikaloja ei tullut, joten kaikki lasketut lohikalat olivat alamittaisia. Järvilohia oli 2 ja loput taimenia.
Hauet ja ahvenet tulivat useimmiten sivusaaliina. Kookkain ahven oli tämä 23. kesäkuuta saatu. Haukien kokoa ei ole tilastoitu, mutta yli kahden kilon ylityksiä ei kauden aikana sattunut kohdille. Useimmat olivat noin kilon painoisia peruspuikkareita.
Kookkain kuha oli 2295 g ja sain sen 18. heinäkuuta. Tapahtumasta oma kirjoituksensa täällä
Ykkönen on Bomber. Se saikin kesällä luottoa kuhanuistelussa niin, että usein vedossa olikin vain niitä. HK Varma loisti vastaavasti alku- ja loppukauden taimenvesillä täkyraksin kanssa. Neljäntenä olevat Rapalat ovat yleispelejä, jotka kalastivat huonommin kuin varsinaiset kohdelajin pettämiseen tarkoitetut, mutta sama vaappu saattoikin sitten pettää niin kuhia kuin taimeniakin. Vetopellit olivat yleensä takilassa, joten vertailu kertoo enemmän pintauistelun tehokkuudesta verrattuna takilauisteluun.
| uistin | kalat |
| Bomber | 26 |
| HK Varma | 14 |
| Täkyraksi (AS ja VK) | 13 |
| Rapala | 13 |
| Vetopellit (eri valmistajia) | 9 |
| Kuusamon uistin | 6 |
| Salmo | 5 |
| Luulahden lukko | 5 |
| Mepps | 5 |
| Nils Master | 5 |
Alle viisi kalaa kalastaneita uistimia ei ole laskuissa mukana. Tilastoa uistimista vääristää se, että tiettyjä luottamuksen saaneita uistimia on kappalemääräisesti useampia ja ne olivat useimmiten vedossa. Esimerkiksi taimenuistimista HK Varman ja Luulahden lukkoa vääristää se, että HK Varmoja on yli kymmenen kappaletta, kun taas Luulahden Lukkoja vain yksi. Tuo Lukko voisi olla hyvinkin kärjessä, jos niitä olisi lukumääräisesti yhtä monta kuin HK varmoja. Mielenkiintoisempi tieto olisi uistimen saalistamat kalat suhteutettuna sen saamaan vetoaikaan, mutta sitä tietoa ei tehdyistä muistiinpanoista voi johtaa.
Viikonloppu oli aivan äärimmäisen hiljainen kalaonnen suhteen. Lauantaipäivänä olin Ristillä ja sunnuntaina Vanhalla. Vedenlämmöt olivat hieman yli kuusi astetta ja näin myöhäinen syksy on minulle muutenkin vieras vuodenaika kalastaa. Mistä kaloja kannattaisi lähteä etsimään oli täysi arvoitus, joten kokeilin sekä matalaa, että syvää. Vedossa olivat vaaput ja takilassa peltiä. Viikonlopun ainoa kontakti tapahtui Vanhallaselällä Paatsalon ja Haukisaaren välissä. Kala karkasi tosin jo hyvin aikaisessa vaiheessa, joten laji sekä koko jäivät mysteeriksi. Tärppikohdan alla oli syvää vettä, mutta vieressä oli alle viiteen metriin nousevia patteja. Syksyllä on toiminut aika hyvin sininen sekä violetti väri vaapussa ja myös tämän ainoan tärpin houkuttimena toimi hieman räikeä violetti-valkoinen taimenvaappu.
Lauantain sääolot saivat hetken miettimään hyttiveneen ostamista. Räntäsade ja lämpötila nollassa on skaalan päinvastaisessa päässä mitä heinäkuussa koki. Sunnuntain sää oli jo vähän inhimillisempi eikä satanut. Tuulta olisi saanut olla enemmänkin. Alan jo uskoa sitä sääntöä, että hyvä lohi-ilma on tuulinen.
Lauantaina näin ehkä kolme tai neljä uisteluvenettä Ristillä ja sunnuntaina oli vain kaksi venettä minun lisäkseni Vanhalla.
Lauantai oli äärimmäisen hiljainen. Vedossa vaapppuja ja ei nyppyäkään. Ehkäpä tuuli oli liian vaimea ja kalat arkana, tai vetovauhti (noin 5 km/h) vedenlämpöihin nähden liian kova. Pyhäinpäivä oli houkutellut runsaasti veneitä. Laskin parhaimmillaan yhdeksän venettä kerrallaan näköpiirissä.
Sunnuntaina aallokkoa oli enemmän ja pudotin vetovauhdin 4 km/h. Aamupäivä sujui kuten lauantainakin, eli ei merkkiäkään kaloista, mutta varttia vaille yhden sisin plaanari nousi ilmaan siiman kiristyessä. Vapa käteen ja väsyttämään. Siiman päässä tuntui pirteää nykimistä. Suureksi harmikseni kala karkasi perävirrassa ja ehdin nähdä vain kyljen ja selkäevät. Kala nousi aivan pintakalvoon melkein kuin näyttääkseen sen ponnistuksen, missä se väänsi itsensä kaarelle ja roiskaisi koukun huulestaan. Koko jäi arvauksien varaan. Jäin hinkkaamaan samaa paikkaa uudestaan, mutta vailla menestystä. Välineitä nostaessa puuhan keskeytti vielä yksi tärppi, joka kävi veneessä asti mittauttamassa itsensä. Näytti vedessä mitalliselta, mutta tarkemmin mitattaessa paljastui 45 senttiseksi. Kala oli kyllä pullea vaikkakin lyhyt.
Sunnuntain sääolosuhteet olivat uusi kokemus. Näkyvyys lumikuurossa oli kuin sankassa sumussa. Päälle tuleva lumikuuropilvi näytti kuin kesäiseltä sadekuurolta, mutta ilman tuulta.
Lähestyvä lumikuuro
Veden lämpötila oli Ristinselällä 6,7 C – 6,8 C ja ilma nollan ja -1 C välillä molempina päivinä. Sääennuste on nyt kylmenevä, joten jää nähtäväksi onko seuraava viikonloppu kauden viimeinen.
Kylmän jakson jälkeen lämpeni uudelleen. Edellisen viikonlopun kalareissut alkoivatkin lumen äyskäröimisellä veneestä. Tästä viikonlopusta lauantai oli kylmempi. Aamulla lämpötila oli kahden asteen paikkeilla, mutta nousi päivän mittaan viiteen asteeseen. Sunnuntai oli jo suorastaan lämmin: 8 astetta. Taivas oli pilvessä ja vettä tihutteli molempina päivinä. Vedenlämmöt olivat noin 7 C.
Muuratsalo tuhnun takana
Lauantaiksi kävin hakemassa Osuuskaupan kalatiskiltä muikkuja. Perinteisesti olen käyttänyt salakoita, mutta niitä ei nyt ollut saatavilla. Oliko syy sitten huonossa uinnissa vai kalojen arkuudesta heikossa aallokossa, mutta lauantai oli todella hiljainen. Välineitä nostaessa löysin naarmun yhden täyn kyljestä. Siinä päivän ainoa tapahtuma.
Sunnuntai oli muuten kuin lauantai, mutta ilma oli lämpimämpi ja tuulta enemmän. Aallokko teki ajolinjan pitämisestä vaikeaa. Jos lauantain huono syönti johtui aallokon vaimeudesta, niin nyt se oli tiessään. Pyynnöt olivat vaappuja. Alkuun osui heti terävä syöntipiikki, josta moikkaamassa kävi kaksi alamittaista taimenta. Ensimmäinen oli hyvinkin pirteä. Loikkasi sekä yritti ohittaa veneen eikä suostunut millään antaa irroittaa itseään. Tuon jälkeen hiljeni taas, kunnes yhden aikoihin hädintuskin havaittavasta tärpistä tuli esittäytymään ehkä kauden pienin alamittainen taimen. Tuo pienokainen oli ahvenen kokoinen.
Paluumatkalla meni vene aallosta läpi ja vettä roiskahti sisään melkoisesti. Ukko pysyi kuivana vedenpitävän asun asun ansiosta, mutta samaa ei voinut sanoa kamerasta, joka tiputteli vettä ja otti utuisia kuvia. Toimii kuitenkin yhä.
Mitä ajattelisit jos tämännäköinen tyyppi tulisi vastaan?
Ryöstökalastaja
Pankin sijasta tässä ollaan kalassa. Viikolla 41 tuli ensilumi ja kylmä. Olosuhteet järvellä alkavat tuoda mieleen paremmin pilkkimisen kuin kesäisen helteen ja tämä vaati uusia ratkaisuja pukeutumiseen. Kommandopipo on yksi ratkaisu. Silmien suojaksi kokeilin umpinaisia suojalaseja, jotka toimivat muuten ihan hyvin, mutta näkökenttä on vaan turhan kapea. Laskettelulasien tapaiset voisivat toimia paremmin. Alle pitää saada mahdutettua myös aurinkolasit.
Itse viikonloppuna lauantai oli hiljainen päivä. Takilassa 5 m syvyydellä lähti päivän ainoa tärppi. Alamittainen tane. Mikäs muukaan. Lauantain uistintaktiikka oli pelata varmuuden vuoksi aiemmin antaneilla ottipeleillä.
Sunnuntaina oli jo paljon lupaavampi. Yhteensä alamittoja oli kolme sekä yksi karkuutus, joka irtosi kauan ennenkuin sain edes plaanarin veneeseen. Karkuutus sekä kaksi taimenista tulivat hyvin pieneltä alueelta erään patin vierestä. Tuota pattia täytyi lähestyä samasta ilmansuunnasta tai mitään ei tapahtunut. Kaikki tapahtumat olivat pinnassa ja takilassa oli hiljaista. Mielenkiintoista oli, että lauantain ainoa tärppi oli myös tuossa samassa paikassa, joskin vetosuunta oli päinvastainen. Aiemmin olen löytänyt taimenet ympäri selkää, mutta onko tässä löytynyt varsinainen hotspot ja onko siellä seassa mitallisia? No, mitallisia siellä ei kuitenkaan tänään ollut, ellei tuo karkuutus olisi sattumoisin ollut sellainen.
Sunnuntain uistintaktiikka oli päinvastainen kuin lauantain: kaivoin rasiasta ne vaaput joille ei ole luottoa juuri riittänyt aikaisemmin. Laitoin toki sekaan muutaman luottopelin. Tämä toimi, sillä päivän kaloista debyyttivaaput kiinnostivat kolmea ja vain yksi tärpeistä tuli vanhaan luottopeliin.
Vesi oli lauantaina 8,9 C ja tänään 8,6 C. Pudotusta on aika mukavasti edellisestä viikosta, jolloin lämmöt olivat 11 C.
Reissuraporttien kirjoittaminen alkaa käydä sisällöllisesti tylsäksi. Tämänkertainen reissu oli jo kolmas putkeen, jossa tuloksena oli kaksi alamittaista taimenta kokoluokassa 40 cm. Erilaista kahteen edelliseen kertaan tässä oli, että ensimmäinen tuli välineitä laskiessa, mutta seuraava vasta kahden ja puolen tunnin päästä. Molemmat kalat kävivät kiinni samaan purppuranväriseen raksihuppuun. Välineiden laskussa tapahtunut tärppi iski samalla kun olin kiinnittämässä plaanaria siimaan ja sain tuntea sen suoraan sormissani. Vedenlämmöt olivat 11,9 C ja ilman noin 6 C. Puolenpäivän aikoihin taivas oli tukevasti pilvessä ja kello kahden maissa sää alkoi selkiytyä. Järvellä oli lukuisia muitakin uistelijoita.
Kalareissu oli hyvä lopettaa siihen kun plaanari upposi kuin pohjatärpin seurauksena. Siimassa oli todella reipas vastus, mutta pohjassa se ei ollut. ‘Väsytystä’ kesti 20 minuuttia, kunnes siima katkesi sen päästyä kiristymään planaarin laukaisijan ympärillä irroittaessani plaanaria. Potkimista tai ryntäyksiä ei ollut, joten kyseessä tuskin oli mikään elävä. Verkonmerkkejä ei paikalla ollut ja en muista siinä kohdassa koko vuonna verkkoja edes nähneeni. Tuossa plaanarissa oli 20 g puntti ja vettä oli alla yli 10 m.
Kaksi olosuhteiltaan täysin erilaista päivää, mutta melkein samanlainen saalis. Lauantaiaamu valkeni sumuisena ja tihkusateisena. Lähdin yhdeksän maissa järvelle vaappujen kanssa. Kamat vetoon ja ensimmäiset ja samalla viimeiset tapahtumat tulivat melko pian aloittamisen jälkeen. Molemmat olivat pieniä taimenia. Ensimmäinen tuntui aluksi vähintään mitalliselta, mutta olikin tarttunut kyljestään. Ahkerasta yrittämisestä huolimatta tapahtumat jäivät tähän.
Lauantai
Sunnuntai oli olosuhteiltaan täysin päinvastainen. Kirkas ja aurinkoinen. Aloitus hieman myöhemmin kuin lauantaina, puolenpäivän aikoihin. Tällä kerralla raksit vetoon. Ensimmäinen tärppi tuli keskimmäiseen plaanariin levyn taakse. Siimaa vietiin syvälle. Kala ei halunnut aluksi näyttäytyä, vaan pyrki sukeltamaan. Kala vaikutti mitalliselta ja otin sen tarkempaan mittaukseen. 46 cm oli lähellä, mutta ei aivan, joten takaisin järveen. Seuraava tärppi oli muutaman minuutin sisällä taaskin levyn taakse. Tämä oli selvä alamittainen ja vapautus ilman tarpeettomia mittauksia.
Keskimmäinen plaanari alkoi jätättää hieman. Tarkkailin sitä hetken aikaa. Alamittainen varmaankin kiinni. Aloin kelata ja lyijynpuntin kohdalla näin ylimääräisen siiman. Siimanpätkän päässä potki harmahtava hahmo. Oliko kala nyt saanut plaanarisiimat sotkettua!? Ei, vaan siimaa oli todellakin vain metrin pätkä. Tapsissa oli lukko auki ja avonainen lukko oli koukanneena siimaan. Kala oli alamittainen järväri, jonka päästin takaisin. Tällaiselle en edes kykene hahmottelemaan todennäköisyyden suuruusluokkaa. On epätodennäköistä, että kala voisi kelpotella metrin pituisen tapsin päästä lukon auki. Vielä huomattavan paljon epätodennäköisempää on, että kala onnistuu raksi huulessa sotkeutumaan viereiseen plaanarisiimaan ja jäämään siihen vielä kiinni. Jos tuo lohi olisi ollut mitallinen, täyttäisin nyt lottoriviä.
Sunnuntai
Näiden tärppien jälkeen tuli vielä yksi raksiräjähdys sekä karkuutus perävirrassa juuri ennen poislähtöä. Lohikalojen syöntiajat näkyvät selvästi. Syöntiaikojen ulkopuolella joutuu vetämään tyhjää ja syöntiaikana alkaa tulla parhaimmillaan tuplatärppejä. Vesi 13 C tuntumassa.
4. ja 11. syyskuuta kävin Vanhallaselällä. Molemmilla reissuilla tuloksena oli yksi syöty raksi. Tänään Ristinselällä tuloksena neljä alamittaista taimenta kävi tervehtimässä.
Koskaanhan ei kalaa lähdetä hakemaan, vaan se saadaan. Siitä huolimatta on kivaa miettiä mitkä tekijät voisivat parantaa tai huonontaa kalantuloa. Yhtäläisyyksiä kaikilla kolmella reissuilla olivat taivas pilvessä, pieni sateenuhka ja 4-6 m/s tuuli.
Munat pataan Vanhalta
Tuuli oli tänään etelästä ja eilen kaakosta. Voimakkainta tuuli oli Vanhalla viikko sitten. Aallot jaksoivat roiskia vettä kannelekin. Tuolloinen tuulensuunta jäi tilastoimatta. Ilmanpaine oli nouseva ja tänään se oli laskeva. Eilinen Vanhanreissu oli sääoloiltaan ensimmäisen Vanhanreissun ja tänäisen Ristinreissun väliltä. Lämpötila oli viikko sitten 8-10 C, eilen 12-13 C ja tänään 15 C. Veden lämpötila viikko sitten 13.5 C, eilen 14 C ja tänään 14.8 C, joten suuria muutoksia siinä ei ole.
Optimaalinen keli Ristillä?
Pyyntitavassa oli kaksi merkittävää eroa. Tänään oli vedossa taimenvaappuja plaanareissa ilman painoja ja takilassa pellit. Vanhalla oli molemmilla reissuilla 20-200 g painotettu raksiharava + neljä raksia takiloissa kolmen metrin välein. Lauantain Vanhanreissussa jäi mieleen erityisesti se, että syöttikalaa oli maisteltu erittäin varovaisesti, kun taas edellisen viikon reissulla syötti oli katkaistu niskan kohdalta kokonaan. Tänään erittäin poikkeuksellista oli, että kolme kaloista iski jo kesken välineiden laskun. Ensimmäiset kaksi tulivat tuplatärpistä. Tuulen ja aallokon tyynnyttyä loppui syönti tunneiksi ja viimeinen kala tärppäsi juuri ennen poislähtöä. Takiloissa ei mitään.
Mittakalaa vielä odotellaan. 14 alamittaista nähty tällä kaudella. 5 keväällä ja 9 nyt syksyllä.