Kuhakausi auki – vahingossa

Tästä illasta piti tulla taimenjahtia. Vedenlämmöt olivat kivunneet jo ajankohtaan nähden huikeiksi. Parhaimmillaan 23 C keskellä Ristinselkää. Olin vähän pallo hukassa millä strategialla taimenen tällaisista olosuhteista löytäisi. Heinäkuussa olisi itsestäänselvää, että koittaisin kuhaa, mutta ovatko ne edes kerenneet kutea vielä, kun viikko sitten vesi oli kymmenen astetta viileämpää.

Lähdin mahdollisimman ennakkoluulottomasti liikkeelle. Eli toisinsanoen kaivoin pakista kaikki vaaput joita en kylmällä kelillä edes yrittäisi ja jokaiseen siimaan erilainen painotus. Olisiko kala lämpimässä tai viileässä vedessä? Tai olisiko lämmöillä juuri merkitystäkään yli 20-asteisessa vedessä. Ennakkoluulottomuutta peliin ja pyörimään ympäri selkää. Keli oli todella hikinen tuulen ollessa heikko ja ilman lämpötilan ollessa 30 C.

Taimenista en löytänyt jälkeäkään, mutta yllätyksen tarjosi alamittainen kuha. Kuha iski punttien takaa auringon paistaessa vielä kirkkaasti. Kaisloja ja muuta roskaa lillui runsaasti vedessä ja puolet uisteista taisi olla poissa pelistä koko ajan. Auringon laskiessa päätin nostaa vermeet ja lähteä kohti rantaa.

Aurinko painuu mailleen

Jos hikisyys unohdetaan, niin keli oli kokoajan mitä loistavin. Auringonlaskun jälkeen varsinkin tunnelma oli sellainen, että tämän takia näille reissuille lähdetään vaikka kalaa tulisikin harvoin. Tyynen sekä vielä lämpimän, mutta pimenevän järvenselän tunnelma ja tuoksut antavat virtaa vielä seuraavalle talvellekin muistella näitä hetkiä.

Huh hellettä

Tämän kauden helteet alkoivat ja paksut vaatteet sai jättää rannalle. Vedenlämmöt ovat nousseet ihan kivasti. Viikko sitten helatorstaina vedenlämmöt vaihteli Vanhanselällä 9,8 – 11,8 C välillä. Tänään ne huiteli Ristillä 15,3 – 17,1 C välillä. Syönti vaan oli todella nihkeää, mutta tämä monsteri pelasti illan.

Illan monsterisaalis

Jaksoipa affena kiskoa sentään laukaisimen irti. Viime kaudella meni elokuulle ennen ensimmäistä sivusaaliina tullutta ahventa. Silloin yksilö oli reilusti pienempi ja vaappu isompi. Tein tänään myös huomion, että osa vaapuistani ui aika huonosti. Seassa muutama, jotka tulevat sukkana perässä ilman minkäänlaista uintiliikettä. Niiden uintiin virittäminen olikin mukavaa puuhaa muuten hiljaisena iltana.

Kalapaikka ei ole vakio

Samojen paikkojen kiertely ja samojen merkkien tulkitseminen ei välttämättä toimi seuraavallakin kerralla. Viikontakainen “hotspot” nyt oli liki varmasti jo haihtunut tuulten vaihtaessa suuntaa ja sateisen viikon jälkeen. Lauantaina lähdin etsimään lämpimämpää vettä tuulen alta. Tuulta olikin ihan riittämiin ja pärskeitä piisasi. Kelkat tulivat kuitenkin kiltisti vielä tässä kelissä.

Aallokkoa lauantaina

Pintavesi oli noin yleisesti noin 6,5 C ja onnistuin löytämään parhaimmillaan 7,3 C vettä. Kalat eivät tuota lämmintä vettä olleet löytäneet ja minulla meni munat pataan lauantain osalta. Yksi syy nolliin saattoi ehkä olla aallokkokin ja pieni siimapainotus jälkeenpäin ajatellen olisi ollut kohdallaan.

Koska lauantai ei antanut vinkkejä, niin sunnuntaina käväisin katsomassa sitä viikon takaista kalapaikkaa. Tuuli oli rauhoittunut lauantaista ja seisominen veneessä oli taas helppoa. Vedenlämmöt tuolla paikalla olivat kokolailla samat kuin muuallakin selällä ja verkot olivat myös hävinneet. Varmat kaivon merkit siis. Yksi kierros riitti, jonka jälkeen poistuin etsimään lämpimämpää vettä. Etsin sitä hieman eri paikoista kuin edellisenä päivänä ja löysin nyt parhaimmillaan 7,6 C vettä. Lämmin vesi oli nyt laajemmalla alueella kuin viikko sitten. Päivän saldo oli yksi alamittainen järväri. Tärppi tuli lämpimän veden alueelta. Kala oli tämän kevään istukkaita tai sitten kasvu on ollut vuoden aikana hyvin kituliasta.

Hae lämmintä

Eilisestä jäi niin keskeneräinen maku suuhun, että tänään päätin mennä samaan paikkaan yrittämään samoin perustein kuin eilenkin. Tuuli oli muuttanut hieman suuntaa idästä kaakkoon ja sää pilvisempi kuin lauantaina. Oletus oli tänäänkin, että kalaa olisi lämpimämässä vedessä. Vedenlämmöt olivat muutenkin nousseet eilisestä hieman yllättäen yli asteella noin 6 asteeseen. Pääsin samaan paikkaan kuin eilen ja kuin taikaiskusta kala oli taas kiinni. Pieni taimen vapaaksi ja kymmenen minuutin päästä oli seuraava taas kiinni. Tällä seuraavalla oli jo kokoa ja voimaa tapella vastaan ja väsytyksen aikana ehti tärpätä taas uusi kala. Sain ensimmäisen kalan veneen vierelle ja harmi kyllä se oli alamittainen, vaikkakin pullea sellainen. Tuplatärppäys oli edellistä hieman pienempi ja laihempi. Kalat olivat taas niputtaneet siimoja sen verran, että ehdin ajaa pelipaikalta ulos. Toisin kuin eilen otin suunnan takaisin ja tällä uudella kierroksella iski samoilla paikoilla taas taimen. Tämäkin harmi kyllä alamittainen. Alamittaisia tuli yhteensä neljä kappaletta ja kuvittelen, että kalat eivät osaa hakeutua eri joukkoon sen perusteella onko pituutta 46 cm vai 52 cm. Johtuuko sitten kalastuspaineesta vai mistä, mutta tuossa välissä vaan on uskomaton kynnys. Vedenlämmöt tässä taikapaikassa olivat myös hieman korkeammat kuin eilen. Korkein mittaamani lämpötila oli 8,3 C.

Kisojen sivussa

Päivä aukeni aurinkoisena joskin tuulisena. Tuulta oli ollut jo useamman päivän idästä ja sehän tarkoittaisi sitä, että hieman lämmennyt pintavesi olisi pakkautunut lännenpuoleisille rannoille. Aiemmilla reissuilla on tullut vedettyä vesiperä ja arvaan, että näinkin kylmällä kuin neliasteisella vedellä on jotain tekemistä asian kanssa. Suunta siis kohti Härköpohjaa. Olettamus lämpöisen veden pakkaantumisesta piti paikkansa. Siinä missä vedenlämmöt olivat Ristinselällä muutoin noin 5 C, niin länsiosista löytyi liki 8 C vettä.

Kontuluodon matalikko oli mielessä käydä kiertämässä, jos sinne vaan mahtuisi sekaan. No eipä sinne mahtunut. Verkkoja oli liikaa, että olisi kelkkojen kanssa uskaltanut väliin mennä, joten tyydyin pyörimään ympärillä. Ensimmäistä tapahtumaa ei tarvinut odotella kovin pitkään, kun laukaisin laukesi ja vavassa tuntui vastus ja potkimista. Tärppi tuli veneen viereen, mutta sitten alkoi päänraavinta. Mikäs tämä oikein on? Kalan laji ei ollut taimen, lohi, kuha tai haukikaan. Kalan muoto oli lohikalan, mutta väritys oli hieman pronssihtava. Hailakka kuha melkein. Kylki tietyssä kulmassa välähti kuin kirjolohella. Kalan täytyi olla nieriä. Niitä tänne on aiemmin istutettu ja se tämä olikin. Nieriällä oli ilmiselvästi kova nälkä, koska se oli ottanut mukaansa peräti kaksi vaappua. Mylläkkä ei veneen vierellä auennut, joten pääsin samalla kokeilemaan uutta kumihavashaavia ja nostin kalan ylös setvittäväksi.

Nieriä

Mittaa oli vajaat 40 cm, ja vaikka se olisi venyttämällä saattanut mitan ylittääkin, niin siitä huolimatta päästin irroittamisen ja kuvaamisen jälkeen kalan takaisin järveen. Kalan aiheuttamaa siimasoppaa selvitellessä oli vene ehtinyt kulkeutua kauas varsinaiselta pelipaikalta ja en enää palannut katsomaan löytyisikö lisää lajitovereita. Tapahtuma jäi päivän viimeiseksi kalaperäiseksi. Välineitä nostaessa väsyttelin muutaman minuutin ajan mitallista vesikasvia ja sekin takaisin kasvamaan irroittamisen jälkeen. Potkimista lukuunottamatta kasvi kävi täysin kalasta.

Plaanarikelkkojen nailoninen naru ja muovisankaiset laukaisimet ovat osoittautuneet huonoksi yhdistelmäksi. Naru sahaa muoviin uran todella nopeasti ja helposti.

Laukaisin on kohta poikki

Metallisissa ei luonnollisesti vastaavaa ongelmaa esiinny. Näitä uria esiintyy useammassakin muovisessa laukaisimessa ja ne häiritsevät jo laukaisimen liukumista plaanarinarua pitkin. Laukaisimet on hankittu tällä kaudella.

Olin unohtanut kokonaan, että järvellä oli Päijänne-Cupin ensimmäinen osakilpailu tänään ja ihmettelinkin aluksi uisteluveneiden suurta määrää. Veneet olivat lisäksi tavanomaista “ammattimaisempia”. Kilpailijoiden taktiikka näytti poikkeavan myös huviuistelijoista siinä, että jotkin kilpauistelijat pyörivät hyvinkin pienellä alueella ja siirtymät seuraavaan mahdolliseen hot spottiin tehtiin plaanissa eikä vetäen vain hieman nopeampaa vauhtia.

Ristille tositoimiin

Viikon arki-iltojen kalareissut olivat harjoittelua laiturin ympäri. Lauantaina ja sunnuntaina oli tositoimien vuoro pelipaikoilla. Odotukset olivat realistiset ajankohtaan nähden, mutta toiveissa tottakai se mitallinen lohikala.

Lauantaina kamat veteen yhdentoista aikaan ja kamat ylös kolmelta. Tähän väliin ei juuri raportoitavaa. Vedenlämmöt 3,4 – 3,7 C. Kamoja nostettaessa ilmeni kauden ensimmäinen kalatapahtuma. Noin 30 cm alamittataimen oli kiinni siimassa ja pirteydestä päätellen se oli napannut aivan hiljattain. Tuo ainoa tärppi antoi vihjeen millä taktiikalla jatkaisin sunnuntaina. Minulla ei ole selvää käsitystä mitä näin kylmässä vedessä alle viikko jäidenlähdön jälkeen kannattaisi kokeilla, joten käytin lauantaina haulitaktiikkaa kokeillen eri lyijypuntteja nollasta aina yli 100g asti + takila.

Sunnuntaina kaikki plaanarisiimat ilman painotuksia pintaan. Se vähä tuuli mikä vielä lauantaina puhalsi oli sitten tyystin tyyntynyt sunnuntaiksi. Näyttää ja tuntuu kivalta kalamiehestä, mutta lohikalan saamisen kannalta se ei lupaa hyvää.

Rasvatyyntä ulappaa

Sunnuntaista oli tulla toisinto lauantaista kalatapahtumien suhteen, sillä päivä oli yhtä hiljainen ja kamoja nostaessa tuntui yhdessä siimassa epämääräistä vastusta. Tuo vastus katosi jo kauan ennen kelaamista veneen vierelle, joten sen syy jäi mysteeriksi. Järvellä kellui kaisloja yms rojua ja ne saattoivat hyvinkin aiheuttaa tuon “tärpin”. Vedenlämmöt aavistuksen verran korkeammat kuin lauantaina. Mittasin 4,2 C paikasta, jota hinkkasin pidemmän aikaa.

Kelkkaplaanarien kanssa positiviinen yllätys oli siimasotkujen väheneminen pieniin verrattuna. Nyt on neljä reissua takana ja tuloksena vain yksi siimasotku, mikä sekin oli hyvin lievä. Pienten kanssa sotku pääsi yllättämään helposti kääntymällä liian tiukasti, jolloin plaanarit menivät jonoon ja uistimet pääsivät sotkeutumaan viereisiin siimoihin. Siiman asettaminen laukaisijaan vaatii vielä hiomista, sillä nyt siimat laukeilivat joko itsestään tai eivät sitten millään.

Kausi auki

Vihdoin ne jäät lähtivät. Keskitalvella jo pelkäsin, että tulivat pysyäkseen. Toissapäivänä vene vesille ja eilen kauden korkkaus. Kävin lähivesillä uittamassa kelkkoja ja kokeilemassa Uistelupäiväkirjaa kentällä vailla varsinaisia tulostavoitteita.

Sain olla rauhassa järvellä. Verkkojakaan ei vielä näkynyt. Kelkkojen kanssa harjoittelu meni yllättävän hyvin ja siimat pysyivät ihme ja kumma erossa toisistaan. Pikkukelkkojen kanssa oli vastaavana harjoitteluaikana jo heti alussa sotkuja. Muutama haamulaukeaminen tapahtui, mutta liekö aallokko vain repäissyt siiman irti laukaisimesta, sillä kummassakaan tapauksessa siiman päässä ei ollut ketään. Pintavesi oli 3.6 – 3.8 C. Eli melko kylmää vielä.

Turvakaide uistelijalle

Idea ylimääräiseen kaiteeseen syntyi syksyn tuulisilla keleillä. Veneessä seisominen on kalastustilanteissa luontevampaa kuin istuminen, mutta samalla vaarallisempaa. Veneen omat kaiteet ulottuvat vain hieman polvieni yläpuolelle ja horjahduksen seurauksena löytäisin itseni hyvin helposti märemmältä puolelta. Jonkinlaista tukea ja turvaa laidalle siis tarvittiin.

Aivan ensimmäinen idea oli asentaa vain poikittainen tanko targakaaren ja kaiteen väliin. Merkittävin etu moisessa olisi ollut sen helppo tekeminen ilman taivutukseen tarvittavia työvälineitä, mutta käytännöllisyydessä se olisi ollut heikko. Ei siis purukumiratkaisuja ja oli saatava kunnon tukeva kaide avotilan koko sivuun. Takakulmaan oli jäätävä haavimiselle ja vapauttamiselle sopiva avoin tila, mutta koska tarpeet ja mieltymykset avotilan koolle saattaisivat muuttua eri tilanteissa mietin, että kaide voisi olla säädettävää mallia. Verhotangosta ja putkiliittimistä syntyi prototyyppi. Mitat tässä kappaleessa olivat 155 cm / 40 cm.

Prototyyppi

Prototyyppi oli mitoiltaan sopiva, joskin rakenteestaan johtuen hieman kiikkerä. Proto oli käytössä muutamalla reissulla lokakuun loppupuolella. Se kesti kyllä kevyttä nojaamista, mutta luottoa se ei täysin antanut. Kaide on alhaalta kiinni stauffeilla ja targakaari estää sitä kaatumasta ulospäin. Taakse jäävä haavimistila on säädettävissä löysäämällä stauffien ruuveja ja liu’uttamalla. Toiminnallisesti prototyyppi toteutti sen minkä sen pitikin, eli nyt voi avotilassa seistä ja tukea saa. Avotila käytännössä jopa vähän lisääntyi, koska nyt uskaltaa seisoskella lähempänä reunaa ilman pelkoa horjahtamisesta.

Proton kiikkeryysongelmat oli korjattava ja se tapahtui teettämällä pajalla yhdestä putkesta taivutettu lopullinen versio. Putken vahvuuskin oli hieman järeämpi kuin verhotangolla.

Lopullinen turvakaide

Lopullista versiota pääsin testaamaan marraskuun alkupuolella ennen jäitä. Kiikkeryysongelmat olivat poissa. Ylimääräiset esteet laidalla häiritsevät toki haavimista ja vapauttamista laidan yli, mutta useimmiten yksinuistelevana kuivana pitävä karsina korvaa pienet puutokset esteettömyydessä. Eräs ohikulkija kiinnitti huomiota kaiteeseen ja kyseli, että häiritsisikö jos muut kalamiehet kopioisivat omaan käyttöön idean. Tässä tapauksessa on vaan hyvä jos kopioisivat. Kalantuloon tämä ei vaikuta, ellei sitten lasketa mahdollista kalamiesten määrän vaikutusta kalakannoille.

Venemessut 2011

Minulla on jonkinasteinen pysyväisluontoinen ja ehkä jopa patologinen venekuume. Onnekseni kuitenkin minulla ei ole tiettyä venettä tai edes venetyyppiä, jonka juuri haluaisin. Dilemmani on siinä, että minulle täysin sopivaa venettä ei ole tehtykään. Käsittääkseni kaikki saatavilla olevat veneet, joita on järkevä käyttää virkistyskalatuksessa voidaan jaotella neljään tyyppiin:

-Avovene
-Cabin
-HT
-WA

Näistä avovene on ylivoimaisin kalastusominaisuuksiltaan, mutta samalla kaikista kylmin ja märin kauden ääripäissä. Hyttivene toisessa ääripäässä tarjoaa mukavuutta olosuhteisiin, mutta karsii kalastusmahdollisuuksia. WA ja HT ovat enemmän tai vähemmän tältä väliltä. Niin kauan kuin heittokalastus on mukana harrastuksessa, on HT tai hyttivene melko sopimaton minulle.

Talven venemessut järjestettiin taas helmikuussa Helsingin messukeskuksessa ja tapahtuma on eräänlainen kauden startti uistelijoille. Koska venekuumeeni voisi saada konkreettisia muotoja tällaisessa kalamiehen karkkikaupassa, mietin oikeasti onko viisasta mennä käymään. Ajattelin kuitenkin, että koska olin messujen aikaan lähettyvillä (Turussa!?) saatoin tehdä pienen koukkauksen (150 km) pääkaupunkiimme. No onneksi edelleen messujen jälkeenkin minulla on yhä Buster ja mielenrauha tallella.

Minulla oli vain kolme tuntia aikaa, joten varmasti jotain jäi näkemättä, mutta tässä mielenkiintoisimmat annit messuilta. Kiinnitin veneissä oikeastaan pelkästään huomiota kalastuskäyttöön soveltuvuuteen.

Silverin osastolla oli melko hulppea uisteluvarustettu Star Cabin, joka oli ristitty Äijäksi. Takatilat ovat riittävät ja niissä on vain klaffipenkit, joten tämä lienee passeli uisteluun näiltä osin.

Silver Star Cabin

Mutta sitten ne miinukset. Pelkkä vene painaa jo 900 kg ja on 6,5 metriä pitkä, joten kokonsa puolesta mennään aivan äärirajoilla. Traileroitavuus ja käsittely yksin tulisivat luultavasti olemaan iso ongelma. Sama pätee myös seuraavaan, eli saman venerungon WA-malliin.

Silver Eagle WA

Takatilat WA-mallissa eivät ole yhtä tasaiset kuin hyttiversiossa. Takapenkki näytti kiinteältä.

Fasterin osastolla oli avomallit 460 – 610 lukuunottamatta 555:sta ja näistä eniten mielenkiintoa minussa herättivät mallit 560 ja 610. Rungon mitoitus takana näytti suurinpiirtein samalta näissä.

Faster 610

Fasterissa oli takana jokin muoviboksin näköinen laatikko, jonka luultavasti saa suurempaa väkivaltaa käyttämättä irti. Takatilat olisivat suorastaan loistavat operaation jälkeen. Veneen turkkilevy on alumiinia, jonka voi nähdä joko hyvänä tai pahana asiana. Busterin vanerilevyllä tepasteleminen paljaan jaloin kesällä on luultavasti mukavampaa kuin kuvioidulla alumiinilevyllä. Yhtenäisen kaiteen puuttumisesta on annettava miinus. Kaide puuttuu juuri siitä kohdasta, jonne luultavasti laittaisin targan kiinni. Painoa on 670 kg ja 600 kg, joka on vielä on järkevyyden rajoissa. Nämä olisivat vahvoilla mikäli valintani sitten joskus osuu avoveneeseen.

Finnmasterin osastolta löytyi malli 57 WA. Takatilat näyttivät avarilta, joskin takapenkkiä ei välttämättä saa irti, mutta onneksi se ei vie kovin paljoa tilaa.

Finnmaster 57 WA

Painoa 57 WA:lla on 800 kg, joten hieman yläkanttiin.

Sama pätee myös seuraavaan eli Yamarin 59 C, jolla painoa on 770 kg. Hyttiveneistä tämä on kuitenkin soveltuvaisempi kokonsa puolesta kuin Star Cabin. Takatilat ovat hieman ahtaamman oloiset 59 C:ssä, mutta onneksi Star Cabinin tapaan avoimet. Takana on tässäkin klaffipenkit.

Yamarin 59C

Messujen kalastusosaston vieressä oli ilmeisesti virolainen Aqualine 540, joka olikin minulle täysin uusi tuttavuus. Valitettavasti ehdin sinne asti vasta juuri ennen messupäivän sulkeutumista, joten en yksinkertaisesti kerinnyt tutustua tähän veneeseen paremmin.

Aqualine 540

Takatilat näyttävät tässä suorastaan loistavilta. Takana ei ollut minkäänlaisia penkkejä.

Aqualinen perätilat

Aqualinen pintamateriaalit olivat aika karuja. Kaikki kannen pinnat olivat paljasta valkoista muovia. Tämä on tietysti hyväkin asia kun mahdollisesta kalaveneestä puhutaan. Nähdyistä WA veneistä tämä ja Drago 540 (ei kuvaa) olivat parhaimmat takatiloiltaan. Harmillisesti en ehtinyt käydä edes katsomassa Aqualineä edestäpäin. Drago on kauniisti sanottuna ruma vene, joka ehkä hieman jarruttaisi intoani siihen. Aqualinen muotojen mahdollinen kauneus vaan jäi nyt mysteeriksi.

Yhteenvetona nähdystä ja koetusta vakuuttavimmat tai mielenkiintoisimmat esitykset oman subjektiivisen näkemykseni mukaan ovat:

-Avovene, Faster 610/560
-WA, Aqualine 540
-Cabin, Yamarin 59 C

Näistä joukkonsa parhaista eniten säväyttivät Fasterit.

Muita poimintoja on tämä Kewatecin osastolta löytynyt työvene. Hitsaussaumat olivat peukalonpaksuisia ja veneen kaiteetkin sellaiset, että niitä voisi luultavasti käyttää nostopisteenä. Muut aluveneet näyttävät tuon rinnalla suorastaan paperisilta.

Kewatecin mitoituksia

Busterin osastolla olivat uusi XXL Cabin ja Magnum Pro, jotka tosin ovat kokonsa ja painonsa puolesta Silver Star Cabinin yläpuolella, eli liikaa. Olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja kieltämättä makeita. Katsastin myös Buster L:n uuden runkomallin ja omaan vanhempaan runkoon verrattuna näytti sisätiloiltaan avarammalta.

Lisäksi yläkerran elektroniikka- ja varusteosastolla oli vaikka kuinka paljon kaikenlaista mielenkiintoista. Ensi kerralla messuille täytyy lähteä kunnon ajan kanssa.

Deja vu

Uskomatonta, mutta totta se vaan on, että lunta on nyt jopa enemmän kuin vastaavasti viime talvena. Edellisenä talvena runsas lumipeite ja lumen alla oleva loska teki liikkumisen jäällä äärimmäisen vaikeaksi. Tänään oli luovuttava ajatuksesta kävellä kauemmas selälle ja pysyttävä rannan tuntumassa, koska lumen ja loskan sekoitusta oli taas polviin asti. Raskaan kävelemisen lisäksi vaikeuden tuo upottaminen josta ei askeleella voi olla varma. Reissu jäi siis lyhyeksi ja kairasin vain yhden reiän, josta pilkin seisaaltani, koska muutoin istuin olisi uponnut loskaan.

Loskaa!

Kalat olivat aivan pohjan tuntumassa ja syönti melko varovaista. Ylös asti tuli sentään yksi ihan mukavankokoinen affen, jonka jälkeen loppui syönti tyystin.

Nyt jään vaan toivomaan, että lunta ei sataisi kovin paljoa lisää ja kevättä kohden hanki kovettuisi hieman, jotta liikkuminen onnistuisi taas.