Ei ole kaikki kultaa mikä kiiltää…

Kaikki kiiltävä ei ole kultaa ja kaikki voimakkaat tärpit eivät ole suurkuhia. Kello 22:40 tänään tärppäsi uloimpaan plaanariin iso. Vastassa oli niin iso jölli, että pelkkä kelaus ei riittänyt, vaan vapaa piti pumpata. Siima vonkui kireyttänsä, kun kiskoin saalista metri metriltä lähemmäs. Vasemman takakulman takilavapa täytyi siivota pois tieltä, jotta väsytysalueelle tulisi lisää tilaa. Takilasiimasta löytyi pieni alamittainen kuha, mutta tuota kuhaa ei ollut aikaa nyt vapauttaa, koska oli tilanne käynnissä, joten annoin sille siimaa ja annoin tulla perässä.

Väsytystaistelun tiimellystä

Väsytystaistelu kesti peräti kuusi minuuttia, kunnes lopulta sain vastustajaani katsekontaktin. Vaappuun oli iskenyt aivan tavallinen kilon hauenpuikkari, mutta se oli kerännyt itselleen huomattavasti massaa sotkemalla itsensä viereiseen plaanarisiimaan sekä perävirtavaappuun ja lisäksi tartunta oli kidan ulkopuolella lisäämässä vielä vedenvastusta. Olin sanomattakin hieman pettynyt, koska odotukset olivat vaikka mihin. Onneksi kyseessä sentään oli kala eikä esim muovikassi, josta en kehtaisi edes julkaista kalajuttua. Päästin ensin takilavapaan jääneen kuhan vapaaksi ja sitten keskityin siima- ja vaappumylläkkään sotkeutuneeseen vihertorpeedoon. Hauki sentään ymmärsi olla kiltisti vapauttamisen ajan.

Vesi 20 C ja ilma 26-20 C.

Putkitöitä

Olen vesillä tarpeen mukaan järjestellyt vapatelineitä sopiviin paikkoihin. Keväällä aloittaessa telineet olivat niin, että vasemmassa reunakaiteessa oli keskellä kolme putkea plaanareille ja taaempana yksi putki takilan vieressä. Oikealla puolella pulpetin edessä yksi, toinen pulpetin takana takilalle ja pulpetin yläkaaressa kaksi putkea. Takana oli kaksi putkea perävirtaan. Pulpetin kaaressa olevat putket osoittautuivat ongelmallisiksi, koska plaanarien veto jaksoi vääntää putket osoittamaan järveen. Muoviset stauffit eivät äärimmilleenkään kiristettynä jaksaneet pitää putkea paikallaan. Siirsin pulpetissa olleet putket kaasukahvan viereen sivukaiteeseen, missä ne olivat hyvin saatavilla, mutta ongelmaksi tuli vapojen osuminen toisiinsa plaanarien nykiessä.

Nykyinen ratkaisu oli siirtää kaikki kolme oikeanpuolen plaanariputkea pulpetin eteen riittävälle etäisyydelle toisistaan. Putket on käännetty pulttipuoli sisäänpäin, jolloin ne eivät voi kaataa vapoja veteen vaan stoppaavat laitaa vasten. Vasemmallakin puolella putkien välimatkaa toisistaan on kasvatettu vapojen hankautumisen välttämiseksi. Takilan ja putkirivistön väliin on jätetty haavimis/vapautusalue.

Nykyinen järjestys

Mielessä kävi myös targakaari, jossa vavat voisivat olla lähempänä toisiaan. Sivukaiteessa lähes laidan suuntaisena tuleva veto nykii vapoja törmäilemään toisiinsa, mutta poikittaisessa kaiteessa taas ei tätä ongelmaa olisi, kun veto kohdistuu lähes suoraan taakse. Targakaaren varjopuoli tunnetusti on sen tielläolo liikuttaessa veneen perästä eteen. Minulla on pituutta 190 cm ja targakaaria saa valmiina tehdasvalmisteisina 100 – 120 cm korkeina, joten kaaren yläreuna tulee olemaan korkeintaan 188 cm korkeudella, joka pakottaa minut kumartumaan aina kaaren alta liikuttaessa. Lisäksi kaari haittaa heittokalastusta. Kaari olisi kyllä omiaan isojen kelkkaplaanarien kanssa, mutta toistaiseksi aion käyttää pikkuplaanareita.

Ikinä ei tiedä mitä reissulla tapahtuu

Kalareissut ovat ennustamattomia ja se seikka tästä puuhasta tekee niin mielenkiintoista. Perjantai-ilta alkoi lupatarkastuksella, mitä ei minulle olekaan vielä ikinä tehty. Luvat toki oli, joten uistelu saattoi alkaa. Illan luoteistuuli oli vähän huono merkki kalansyönnin kannalta, jonka todisti myös kanssauistelijoiden vähyys. Kun aloitin seitsemän jälkeen, sain kierrellä Murto- ja Hauhonselkää aivan yksin ja vasta joskus yhdeksän tai kymmenen maissa paikoille ilmestyi kaksi muuta venettä. Jaksoin pyöriä yli puoleenyöhön asti ilman tapahtumia ja mielessä oli valmisteltu teksti tänne blogiin munapatareissusta. Aloitin kamojen nostamisen potkuvirtavavasta, josta löytyi yllättäen pieni ahven.

Munapadan pelastaja

Tilanne oli niin koominen, että otin sintistä kuvan todisteeksi ja muokkasin mielessäni munapataraporttia hieman toisenlaiseen sanamuotoon (sisällön oleellisesti säilyttäen). Seuraavaksi takilat ylös. Niissä ei pieniä ahvenia kiinni. Muistaakseni olin laittamassa takilavapaa laukkuun, kun uloin plaanari pärähti. Vapa käteen ja myös toisella puolella uloin plaanari pärähti. Tuplatärppi! Viisi tuntia uistelua ja saaliina ei yhtään mitään, ja sitten kamoja nostettaessa tulee tuplatärppi. Ilta oli todella täynnä yllätyksiä. Ensimmäisenä tärpänneestä siimasta löytyi silmämääräisesti arvaten noin kiloinen peruspuikkari, joka vapauteen. Jälkimmäisenä tärpännyt taisi olla karkuutus, koska plaanari kulki taas täysin normaalisti. Kokeilemaan kuitenkin ja jokin siellä edelleen oli kiinni, koska siimassa tuntui painoa. Sitä painoa oli sen verran, että vapaa piti jopa pumpata vähän. Ylös tuli 60 cm/1.7 kg kuha.

Kuha

Loppujenlopuksi siis melko onnistunut reissu, vaikka usko olikin loppua. Sää oli koko ajan selkeä ja tuuli oli kohtalainen 5-6 m/s. Vesi hieman yli 19 C ja ilma 20-15 C.

Hylätty verkko

Takilakuula tarttui pohjalla olevaan kalaverkkoon ja kiskomisestakaan huolimatta ei lähtenyt irti. Kuula+laukaisin piti hylätä katkaisemalla vaijeri. Verkon merkkilippuja ei ollut missään lähettyvillä. Paikan koordinaatit olivat: lat 62.18623, lon 25.78399. Huomenna kauppaan ostamaan uusi kuula.

Jigilippaviritelmä oli tänäänkin viherkrokotiilin mieleen. Yksi siihen erehtynyt hauki kävi näyttämässä kylkeään ennenkuin karkasi. Päivästä jäi mieleen kuulaepisodin lisäksi toinen haukitärppi peräpyörteissä, kun olin laskemassa siimaa vieheelle. Harvemmin vetouistelemalla saa tärpin kädessä olevaan vapaan. Vesi oli 17.8 C ja ilma 24 – 20 C.

Kuha tuli ja puukko meni

Lauantai-ilta alkoi kovin hiljaisesti Murtoselällä. Päivällä oli ollut ukkoskuuroja ja sää oli rauhoittunut illaksi. Alasinpilvien jäännöksiä näkyi vielä taivaanrannassa. Vesi lämmennyt jo 17,4 C. Lähdin kalaan kahdeksan aikoihin illalla ja ennen iltakymmentä ei ollut tapahtunut muuta kuin siimasotkuja. Auringonlasku oli komea ja näytti jääneen reissun kohokohdaksi, mutta onneksi onnetar ja Ahti ovat yllätyksiä täynnä.

Auringonlasku

Matkalla kohti kotisatamaa pyynnöt vedossa nostin takilat ylös tarkastaakseni onko roskia haittaamassa ja molemmista takiloista löytyi ahven. Ahvenet olivat pieniä, joten laskin ne takaisin, mutta tapahtuma antoi uskoa kokeilla vielä yhden koukkauksen verran kunnollisen kokoista ahventa. Näiden pikkuahventen jälkeen tuli vielä kolmaskin pikkuahven, mutta ei otettavankokoista. Kaikki ahvenet tulivat takiloista ja plaanareissa ei tähän mennessä yhtään tapahtumaa. Tuon koukkauksen jälkeen kamat oli vielä vedossa ja ulommainen plaanari lähti peruuttamaan. Kello oli 23:30. Pohjatärppi ei tällä kertaa voinut olla, kun allakin oli kymmenen metriä vettä. Vapautuspituutta oli noin 20 metriä plaanarin takana ja kelatessa alkoi aavistus kuhasta vahvistua. Pientä nykimistä vastassa tuntui olevan, joten kala siellä oli ja hauki se ei voinut olla käytöksestä päätellen. Veneen vierellä syylliseksi varmistui silmämääräisesti mitan ylittävä kuha, jolla oli vaappu kiinni huulessa ulkopuolella. Yritin ensin nostaa kalan veneeseen nostokoukulla, jota ei olisi pitänyt tehdä! Koukku ei tarttunut, mutta kuha sai hepulin ja tartutti vaapun etukoukun takilasiimaan. Siinä oli kuhalla valttikortti käsissään vapauttaa itsensä, mutta se omaksi huonoksi onnekseen rauhoittui nopeasti eikä onnistunut repimään koukkua irti kireällä ollutta takilasiimaa vasten. Vapautin nopeasti takilavavan puolan ja otin haavin esiin, sillä toista kertaan en halunnut turata koukun kanssa. Kala ui haaviin ja haavi ylös.

Kauden avauskuha

Mitta oli 47 cm. Noin vuosi sitten hukkasin kauden ensimmäisen mittakuhan takaisin järveen. Vahingosta viisastuneena olen ollut extravarovainen huuhdellessani kalaa vedessä. Tällä kerralla kala jäi käteen, mutta perkuupuukko jäi saaviin perkeiden kanssa ja kaadoin sen järveen. Nyt ei naurattanut. Huomasin tapahtuneen vasta kun tuppeen ei löytynyt puukkoa mistään. Puukko oli kalan perkuuseen tarkoitettu ja hyvä sellainen.

Ahvenen uistelua

Eilinen ilta vaikutti leppoisalta hetkeltä ahvenjahtiin. Pörräsin karikon reunoja ympäriinsä plaanarien ja takiloiden kanssa. Plaanareissa oli 20 g, 40 g, ja 100 g painotukset sekä pienet 4-8 cm vaaput. Takiloissa oli lusikkaa ja ensimmäistä kuulaa roikotin kolmessa metrissä jatkuvasti ja toista pidin käsipelillä jatkuvasti pohjan tuntumassa. Takiloiden osalta päivä oli hiljainen. Plaanareissa taas jokaisessa kävi jossain vaiheessa ahven. Pienemmistä raitapaidoista ei juuri kalajuttuja saa kerrottavaksi, mutta isoin oli 30 cm / 300 gr kyrmyniska, joka iski pieneen 4-5 cm musta-harmaaseen vaappuun ja riittipä sen voimat plaanarinkin peruuttamiseen.

Kyrmyniska

Erikoisin saalis oli mädäntynyt köydenpätkä, joka aiheutti rajun pohjatärpin. Toinen kummallinen episodi oli räikättömän kelan pohjasolmuun asti ulottunut siiman tyhjeneminen järveen. Pohjasolmuun stoppaaminen oli pysäyttänyt siiman juoksemisen ja mikälie toisessa päässä olikin ollut kiinni (maapallo?) oli irronnut. Pienimmät ahvenet eivät juuri ilahtuneet isoimmasta kyrmyniskasta samassa sumpussa vaan aloittivat mylläkän, jonka loiskeessa riitti vettä kannellekin asti. Päästin pienimmät järveen sumpun rauhoittamiseksi. Tapanani on ollut pistää ahvenet suoraan ylösotosta sumppuun odottamaan avonaista paikkaa ja sopivaa hetkeä arvioimiseen annanko pappia vai päästänkö takaisin.

Jigilipalla

Vähän aikaa sitten koitin jallittaa ahventa vuorotellen jigilla sekä lipalla, mutta eivät olleet syöntituulella taikka läsnä. Jigi on kelvannut melko huonosti ahvenille muutenkin, mutta se tavoittaa ne sentään vähänkään syvemmässä toisin kuin lippa, joka ui liki pinnassa. Nämä kaksi voisi yhdistää: laitetaan jigin päälle tapsiin lippa. Näin lippa tulee pohjaa pitkin missä kalatkin ovat. Tänään sitten soveltamaan teoriaa ko. virityksellä. Ensimmäinen ankkuripaikka oli vesiperä. Toisella sitten tuli luja tärppi mikä kyllä kieli jostain muusta kuin ahvenesta.

1kg hauki

Syypää oli tietenkin hauki. Vihertorpeedo oli mieltynyt kaksoisvirityksen lippaosaan ja oli onneksi vain ottanut sen vain huuleensa. Perukeeton siima ei olisi kestänyt syvemmälle joutumista. Hauella oli painoa noin kilon verran. Ei ollut kohdekalana nyt ja punnituksen jälkeen vapautus. Lisäkokeilut jäivät lyhyeen sillä alkoi tuulla ja tuulen suunnassa oli taivaanrannassa melko uhkaava kuuropilvi.

Kuuropilvi uhkailee

Vaatetus oli minulla huonosti vedenpitävä, joten kamat oli pistettävä kasaan ja poistuttava. Järvelle jäi toinen venekunta vielä vetämään. Oli varmaankin sadevarustus kunnossa.

Jigin ja lipan yhdistelmässä vain toinen komponentti toimi kerrallaan. Lippa pysähtyi, kun jigiä pompotti hitaasti pohjaa pitkin ja vastaavasti jigin kalastavuus katoaa, jos lipan pitää käynnissä jatkuvalla kelauksella. Jäi vielä selvittämättä johtuiko ahventen nuivuus vieheestä vai ettei affenia ollut paikalla. Kokeilua pitää ehdottomasti jatkaa.

27. toukokuuta ilmennyt gepsin lakkoilu ilmeni taas. Väliin mahtui viisi reissua, joilla laite pelasi moitteettomasti. Tänään oli tarkoitus kokeilla täsmäuistelua takilan ja yhden vieheen kanssa pohjaa hipoen selkäpateilla, mutta se jäi idean tasolle kun ne selkäpatit jäi löytymättä. Laitteen vaihto on varmaankin edessä, koska tällä tavalla prakaavaan suunnannäyttäjään ei voi luottaa.

Päivitys 7.6.2010

Tänään GPS taas toimi vaihteeksi. Täsmäuistelussa takilan kanssa tuli lukuisia pohjatärppejä ja yksi hauki. Yksi Kuusamon Räsänen jäi pohjaan. Vesi 14C ja ilma 13C.

Ahti vihaa lirkkijöitä

Otsikko kuulostaa kärjistetyltä, mutta tämän illan perusteella se saattaa olla täyttä totta. Lähdin järvelle levittäjävavat matkassa. 4,8 m ja 6,4 m seipäät samalle laidalle veneeseen. Vapojen määrä on minimoitu, koska selän puolella plaanarien kanssa ei ole yleensä ollut tapahtumia. Pidempi eteen ja lyhyempi taakse. Vavat hain kaupasta eilen.

Kalareissu alkoi lupaavasti. Ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui jo laiturissa: GPS ei toimi. Satelliitit löytyvät äärimmäisen hitaasti ja sijainti muutama tuhat kilometriä pieleen. Nopeusnäyttö näytti myös aivan pieleen. Uisteluvauhti oli 120 km/h ja plaani 250 km/h. Käytetään sitten paperikarttaa.

Toinen yllätys tuli kaislikon reunassa pelipaikalla kun avasin viehekassin. Sepä oli tyhjä! Uistinlaatikot olivat jääneet kotiin. Sivutaskussa oli pieni rasia pikkuvaappuja, joita en ollut viitsinyt siirtää hyllyyn viimeksi laukkua purkaessa. Ei tarvinut sentään takaisin lähteä tai etsiä pohjaan jääneistä kalaverkoista uistimia. Pikkutavaroiden taskusta löytyi yksi ikivanha teräsperuke ja vuoksiviiksi. Siimoihin pari 8 cm nilsua ja salmo hornet ja näillä eväillä haravoimaan puskia. Syönti ei nyt mitenkään raivokasta ollut. Parin tunnin veivaamisen tuloksena lukuisia ruohotärppejä ja yksi peruspuikkari.

Puskar***kausta

Paluumatkalla iski vielä kolmas ylläri kun bensa loppui paria sataa metriä ennen kotilaituria. Oli onneksi varasäiliö täynnä ja matka jatkui.

Levittäjävapojen kanssa puuhastelu herättää uistelijoissa ristiriitaisia tunteita. Joissain kisoissa ne ovat kielletty. Tämänpäiväisten enteiden perusteella myös Ahti vihaa kyseistä touhua. Aion kuitenkin uhmata kohtaloa ja kokeilla tätä lajia uudestaankin. Alussa oli sähläämistä ylipitkien vapojen kanssa ja isompi vapa tuppasi vääntämään telinettä vääntönsä alla kohti järveä. Yhdestä reissusta ikuisuuteen kestävä viritys mutterin ja pultin yhdistelmästä tukemaan telineen laitaa vasten ja valumisongelmia ei enää ollut. Keli pilvinen, ilman lämpötila 10 C, tuuli heikkoa ja lopussa tyyntä.

Tämän paremmaksi ei keli voi tulla

Kolme ja puoli tuntia vetoa Ristinselällä. Saldona paljon siimasotkuja ja yksi todella mystinen uistimen katoaminen. Yksi Penn 220 GTO -kela imaisi kahdesti siiman puolan väliin aiheuttaen sotkun, jonka avaamiseen tarvittiin puukkoa. Kerran plaanari ui takilasiimaan ja tuloksena ollut mylläkkä piti niinikään avata puukolla. Tuo uistimen katoaminen oli täysin selittämätön tapahtuma. Kyseessä oli uudistuotantoa oleva Smeds-vetopelti, joka oli alimmaisena takilassa. Ylösnostettaessa oli uistin kadonnut, mutta lukko oli kiinni ja ei jälkeäkään minkään katkeamisesta tai hajoamisesta. Piti ensin oikein laskea laitoinko takilaan peltiä alkuunkaan.

Harmit siimojen ja välinetappioiden kanssa eivät olleet juuri mitään verrattuna keliin, joka järvellä vallitsi. Voi pojat! Helleraja ylittyi ja ilma oli hellivän pehmeä. Kyllä nyt veneilijää palkitaan. Karkkia tuli sääjumalilta kaikilla aisteilla. Illalla kahdeksan maissa vielä tuulikin tyyntyi. Vedenlämmöt noussut selkävesillä jo 6-8 C paikkeille. Rannassa peräti 13 C. Uimaan ei nyt vielä sentään.

Muuratsalon eteläkärki ja Sudensaari

Jarrupussit vaativat vielä säätämistä. Loppupuolen liki tyynestä kelistä huolimatta vene kiemurteli pysymättä hetkeäkään linjassa. Siirsin lähtiessä jarrupusseja hieman taaemmas ja kiinnitin takaköydellä ne kiinni, mutta suuntavakauteen operaatiolla taisi olla jopa huonontava vaikutus. Järvellä näkyi kaksi muuta uisteluvenettä. Vapamäärää täytyy toistaiseksi vähentää yhden plaanariparin verran. Kolmas plaanari laidalla oli liikaa hallittavaksi vielä.

Itse taktiikka tänään oli vetää syvän päällä takilaa 10m ja 15m syvyyksillä. Molemmissa takiloissa oli kolme metriä kuulan päällä välilaukaisin, jolloin kuvioksi tuli 15m, 12m, 10m ja 7m. Pinnassa oli lisäksi plaanarit ja perävirtavapa. Kaiussa näkyi kaloja noin 15m syvyydessä.

Update 15.5.2010

Kaksi tuntia vetoa ja saldona yksi alamittainen taimen. Kala iski sisemmässä plaanarissa vedettyyn muikunväriseen HK-varmaan. Ottipaikka oli keskellä selkää. Alla oli vettä yli 20m. Erityistä syytä miksi juuri tässä paikassa iski en osaa selittää. Vedenlämmöt nousseet selällä ja paikoitellen löytyi jopa 10-asteista vettä. Tuuli oli kovempi kuin eilen, mutta muuten olosuhteet olivat samanlaiset. Siirsin jarrupusseja hieman edemmäs ja kiemurtelu väheni hieman. Keulaan pitäisi saada lisää painoa.

Update 16.5.2010

Eilisen toisinto jäi ajatuksen tasolle kelin takia. Tuuli oli kiihtynyt 9-10 m/s pintaan ja teki kulkemisesta niin plaanissa kuin uisteluvauhdissakin erittäin epämiellyttävää. Tyydyin kiertelemään tuulensuojaisia rantoja pitkin plaanarit kaislikkoa lipoen. Kalaonni ei kuitenkaan ollut matkassa.

Kausi auki

Vihdoin ja viimein pitkä odotus on ohi! Enempää tai vähempää kuin taimenen perässä lähdin Ristinselälle puoliltapäivin. Olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin optimaaliset: tuuli idästä ja vesisadetta. Peltiä oli plaanareissa ja takiloissa. Smedsin uudistuotantoa ja yksi professori. Valinta ei ollut tuomariston mieleen tai sitten ajelin kaivossa. Noin 15 m syvyydessä oli kaiun mukaan paljonkin elämää. Saaliiksi jäi lähinnä ulkoilmakokemus.

Plaanarit ja Hauhonselkä

Ilma oli 3-4 C ja vesi 4 C. Vesisade iski naamalle siirtymäajossa kuin pienet neulat. Onneksi oli vedenpitävä asuste mukana, sillä reissun jälkeen olisi kuivia kohtia saanut hakea hakemalla. Takilat + plaanarit oli kokemattomalle liikaa hallittavaksi yhdellä kertaa, joten vedin vuoronperään ensin takilalla ja sitten plaanareilla.