Kontuluodon matalikko oli mielessä käydä kiertämässä, jos sinne vaan mahtuisi sekaan. No eipä sinne mahtunut. Verkkoja oli liikaa, että olisi kelkkojen kanssa uskaltanut väliin mennä, joten tyydyin pyörimään ympärillä. Ensimmäistä tapahtumaa ei tarvinut odotella kovin pitkään, kun laukaisin laukesi ja vavassa tuntui vastus ja potkimista. Tärppi tuli veneen viereen, mutta sitten alkoi päänraavinta. Mikäs tämä oikein on? Kalan laji ei ollut taimen, lohi, kuha tai haukikaan. Kalan muoto oli lohikalan, mutta väritys oli hieman pronssihtava. Hailakka kuha melkein. Kylki tietyssä kulmassa välähti kuin kirjolohella. Kalan täytyi olla nieriä. Niitä tänne on aiemmin istutettu ja se tämä olikin. Nieriällä oli ilmiselvästi kova nälkä, koska se oli ottanut mukaansa peräti kaksi vaappua. Mylläkkä ei veneen vierellä auennut, joten pääsin samalla kokeilemaan uutta kumihavashaavia ja nostin kalan ylös setvittäväksi.

Nieriä

Mittaa oli vajaat 40 cm, ja vaikka se olisi venyttämällä saattanut mitan ylittääkin, niin siitä huolimatta päästin irroittamisen ja kuvaamisen jälkeen kalan takaisin järveen. Kalan aiheuttamaa siimasoppaa selvitellessä oli vene ehtinyt kulkeutua kauas varsinaiselta pelipaikalta ja en enää palannut katsomaan löytyisikö lisää lajitovereita. Tapahtuma jäi päivän viimeiseksi kalaperäiseksi. Välineitä nostaessa väsyttelin muutaman minuutin ajan mitallista vesikasvia ja sekin takaisin kasvamaan irroittamisen jälkeen. Potkimista lukuunottamatta kasvi kävi täysin kalasta.

Plaanarikelkkojen nailoninen naru ja muovisankaiset laukaisimet ovat osoittautuneet huonoksi yhdistelmäksi. Naru sahaa muoviin uran todella nopeasti ja helposti.

Laukaisin on kohta poikki

Metallisissa ei luonnollisesti vastaavaa ongelmaa esiinny. Näitä uria esiintyy useammassakin muovisessa laukaisimessa ja ne häiritsevät jo laukaisimen liukumista plaanarinarua pitkin. Laukaisimet on hankittu tällä kaudella.

Olin unohtanut kokonaan, että järvellä oli Päijänne-Cupin ensimmäinen osakilpailu tänään ja ihmettelinkin aluksi uisteluveneiden suurta määrää. Veneet olivat lisäksi tavanomaista “ammattimaisempia”. Kilpailijoiden taktiikka näytti poikkeavan myös huviuistelijoista siinä, että jotkin kilpauistelijat pyörivät hyvinkin pienellä alueella ja siirtymät seuraavaan mahdolliseen hot spottiin tehtiin plaanissa eikä vetäen vain hieman nopeampaa vauhtia.

Aivan ensimmäinen idea oli asentaa vain poikittainen tanko targakaaren ja kaiteen väliin. Merkittävin etu moisessa olisi ollut sen helppo tekeminen ilman taivutukseen tarvittavia työvälineitä, mutta käytännöllisyydessä se olisi ollut heikko. Ei siis purukumiratkaisuja ja oli saatava kunnon tukeva kaide avotilan koko sivuun. Takakulmaan oli jäätävä haavimiselle ja vapauttamiselle sopiva avoin tila, mutta koska tarpeet ja mieltymykset avotilan koolle saattaisivat muuttua eri tilanteissa mietin, että kaide voisi olla säädettävää mallia. Verhotangosta ja putkiliittimistä syntyi prototyyppi. Mitat tässä kappaleessa olivat 155 cm / 40 cm.

Prototyyppi

Prototyyppi oli mitoiltaan sopiva, joskin rakenteestaan johtuen hieman kiikkerä. Proto oli käytössä muutamalla reissulla lokakuun loppupuolella. Se kesti kyllä kevyttä nojaamista, mutta luottoa se ei täysin antanut. Kaide on alhaalta kiinni stauffeilla ja targakaari estää sitä kaatumasta ulospäin. Taakse jäävä haavimistila on säädettävissä löysäämällä stauffien ruuveja ja liu’uttamalla. Toiminnallisesti prototyyppi toteutti sen minkä sen pitikin, eli nyt voi avotilassa seistä ja tukea saa. Avotila käytännössä jopa vähän lisääntyi, koska nyt uskaltaa seisoskella lähempänä reunaa ilman pelkoa horjahtamisesta.

Proton kiikkeryysongelmat oli korjattava ja se tapahtui teettämällä pajalla yhdestä putkesta taivutettu lopullinen versio. Putken vahvuuskin oli hieman järeämpi kuin verhotangolla.

Lopullinen turvakaide

Lopullista versiota pääsin testaamaan marraskuun alkupuolella ennen jäitä. Kiikkeryysongelmat olivat poissa. Ylimääräiset esteet laidalla häiritsevät toki haavimista ja vapauttamista laidan yli, mutta useimmiten yksinuistelevana kuivana pitävä karsina korvaa pienet puutokset esteettömyydessä. Eräs ohikulkija kiinnitti huomiota kaiteeseen ja kyseli, että häiritsisikö jos muut kalamiehet kopioisivat omaan käyttöön idean. Tässä tapauksessa on vaan hyvä jos kopioisivat. Kalantuloon tämä ei vaikuta, ellei sitten lasketa mahdollista kalamiesten määrän vaikutusta kalakannoille.

-Avovene
-Cabin
-HT
-WA

Näistä avovene on ylivoimaisin kalastusominaisuuksiltaan, mutta samalla kaikista kylmin ja märin kauden ääripäissä. Hyttivene toisessa ääripäässä tarjoaa mukavuutta olosuhteisiin, mutta karsii kalastusmahdollisuuksia. WA ja HT ovat enemmän tai vähemmän tältä väliltä. Niin kauan kuin heittokalastus on mukana harrastuksessa, on HT tai hyttivene melko sopimaton minulle.

Talven venemessut järjestettiin taas helmikuussa Helsingin messukeskuksessa ja tapahtuma on eräänlainen kauden startti uistelijoille. Koska venekuumeeni voisi saada konkreettisia muotoja tällaisessa kalamiehen karkkikaupassa, mietin oikeasti onko viisasta mennä käymään. Ajattelin kuitenkin, että koska olin messujen aikaan lähettyvillä (Turussa!?) saatoin tehdä pienen koukkauksen (150 km) pääkaupunkiimme. No onneksi edelleen messujen jälkeenkin minulla on yhä Buster ja mielenrauha tallella.

Minulla oli vain kolme tuntia aikaa, joten varmasti jotain jäi näkemättä, mutta tässä mielenkiintoisimmat annit messuilta. Kiinnitin veneissä oikeastaan pelkästään huomiota kalastuskäyttöön soveltuvuuteen.

Silverin osastolla oli melko hulppea uisteluvarustettu Star Cabin, joka oli ristitty Äijäksi. Takatilat ovat riittävät ja niissä on vain klaffipenkit, joten tämä lienee passeli uisteluun näiltä osin.

Silver Star Cabin

Mutta sitten ne miinukset. Pelkkä vene painaa jo 900 kg ja on 6,5 metriä pitkä, joten kokonsa puolesta mennään aivan äärirajoilla. Traileroitavuus ja käsittely yksin tulisivat luultavasti olemaan iso ongelma. Sama pätee myös seuraavaan, eli saman venerungon WA-malliin.

Silver Eagle WA

Takatilat WA-mallissa eivät ole yhtä tasaiset kuin hyttiversiossa. Takapenkki näytti kiinteältä.

Fasterin osastolla oli avomallit 460 – 610 lukuunottamatta 555:sta ja näistä eniten mielenkiintoa minussa herättivät mallit 560 ja 610. Rungon mitoitus takana näytti suurinpiirtein samalta näissä.

Faster 610

Fasterissa oli takana jokin muoviboksin näköinen laatikko, jonka luultavasti saa suurempaa väkivaltaa käyttämättä irti. Takatilat olisivat suorastaan loistavat operaation jälkeen. Veneen turkkilevy on alumiinia, jonka voi nähdä joko hyvänä tai pahana asiana. Busterin vanerilevyllä tepasteleminen paljaan jaloin kesällä on luultavasti mukavampaa kuin kuvioidulla alumiinilevyllä. Yhtenäisen kaiteen puuttumisesta on annettava miinus. Kaide puuttuu juuri siitä kohdasta, jonne luultavasti laittaisin targan kiinni. Painoa on 670 kg ja 600 kg, joka on vielä on järkevyyden rajoissa. Nämä olisivat vahvoilla mikäli valintani sitten joskus osuu avoveneeseen.

Finnmasterin osastolta löytyi malli 57 WA. Takatilat näyttivät avarilta, joskin takapenkkiä ei välttämättä saa irti, mutta onneksi se ei vie kovin paljoa tilaa.

Finnmaster 57 WA

Painoa 57 WA:lla on 800 kg, joten hieman yläkanttiin.

Sama pätee myös seuraavaan eli Yamarin 59 C, jolla painoa on 770 kg. Hyttiveneistä tämä on kuitenkin soveltuvaisempi kokonsa puolesta kuin Star Cabin. Takatilat ovat hieman ahtaamman oloiset 59 C:ssä, mutta onneksi Star Cabinin tapaan avoimet. Takana on tässäkin klaffipenkit.

Yamarin 59C

Messujen kalastusosaston vieressä oli ilmeisesti virolainen Aqualine 540, joka olikin minulle täysin uusi tuttavuus. Valitettavasti ehdin sinne asti vasta juuri ennen messupäivän sulkeutumista, joten en yksinkertaisesti kerinnyt tutustua tähän veneeseen paremmin.

Aqualine 540

Takatilat näyttävät tässä suorastaan loistavilta. Takana ei ollut minkäänlaisia penkkejä.

Aqualinen perätilat

Aqualinen pintamateriaalit olivat aika karuja. Kaikki kannen pinnat olivat paljasta valkoista muovia. Tämä on tietysti hyväkin asia kun mahdollisesta kalaveneestä puhutaan. Nähdyistä WA veneistä tämä ja Drago 540 (ei kuvaa) olivat parhaimmat takatiloiltaan. Harmillisesti en ehtinyt käydä edes katsomassa Aqualineä edestäpäin. Drago on kauniisti sanottuna ruma vene, joka ehkä hieman jarruttaisi intoani siihen. Aqualinen muotojen mahdollinen kauneus vaan jäi nyt mysteeriksi.

Yhteenvetona nähdystä ja koetusta vakuuttavimmat tai mielenkiintoisimmat esitykset oman subjektiivisen näkemykseni mukaan ovat:

-Avovene, Faster 610/560
-WA, Aqualine 540
-Cabin, Yamarin 59 C

Näistä joukkonsa parhaista eniten säväyttivät Fasterit.

Muita poimintoja on tämä Kewatecin osastolta löytynyt työvene. Hitsaussaumat olivat peukalonpaksuisia ja veneen kaiteetkin sellaiset, että niitä voisi luultavasti käyttää nostopisteenä. Muut aluveneet näyttävät tuon rinnalla suorastaan paperisilta.

Kewatecin mitoituksia

Busterin osastolla olivat uusi XXL Cabin ja Magnum Pro, jotka tosin ovat kokonsa ja painonsa puolesta Silver Star Cabinin yläpuolella, eli liikaa. Olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja kieltämättä makeita. Katsastin myös Buster L:n uuden runkomallin ja omaan vanhempaan runkoon verrattuna näytti sisätiloiltaan avarammalta.

Lisäksi yläkerran elektroniikka- ja varusteosastolla oli vaikka kuinka paljon kaikenlaista mielenkiintoista. Ensi kerralla messuille täytyy lähteä kunnon ajan kanssa.

Ryöstökalastaja

Pankin sijasta tässä ollaan kalassa. Viikolla 41 tuli ensilumi ja kylmä. Olosuhteet järvellä alkavat tuoda mieleen paremmin pilkkimisen kuin kesäisen helteen ja tämä vaati uusia ratkaisuja pukeutumiseen. Kommandopipo on yksi ratkaisu. Silmien suojaksi kokeilin umpinaisia suojalaseja, jotka toimivat muuten ihan hyvin, mutta näkökenttä on vaan turhan kapea. Laskettelulasien tapaiset voisivat toimia paremmin. Alle pitää saada mahdutettua myös aurinkolasit.

Itse viikonloppuna lauantai oli hiljainen päivä. Takilassa 5 m syvyydellä lähti päivän ainoa tärppi. Alamittainen tane. Mikäs muukaan. Lauantain uistintaktiikka oli pelata varmuuden vuoksi aiemmin antaneilla ottipeleillä.

Sunnuntaina oli jo paljon lupaavampi. Yhteensä alamittoja oli kolme sekä yksi karkuutus, joka irtosi kauan ennenkuin sain edes plaanarin veneeseen. Karkuutus sekä kaksi taimenista tulivat hyvin pieneltä alueelta erään patin vierestä. Tuota pattia täytyi lähestyä samasta ilmansuunnasta tai mitään ei tapahtunut. Kaikki tapahtumat olivat pinnassa ja takilassa oli hiljaista. Mielenkiintoista oli, että lauantain ainoa tärppi oli myös tuossa samassa paikassa, joskin vetosuunta oli päinvastainen. Aiemmin olen löytänyt taimenet ympäri selkää, mutta onko tässä löytynyt varsinainen hotspot ja onko siellä seassa mitallisia? No, mitallisia siellä ei kuitenkaan tänään ollut, ellei tuo karkuutus olisi sattumoisin ollut sellainen.

Sunnuntain uistintaktiikka oli päinvastainen kuin lauantain: kaivoin rasiasta ne vaaput joille ei ole luottoa juuri riittänyt aikaisemmin. Laitoin toki sekaan muutaman luottopelin. Tämä toimi, sillä päivän kaloista debyyttivaaput kiinnostivat kolmea ja vain yksi tärpeistä tuli vanhaan luottopeliin.

Vesi oli lauantaina 8,9 C ja tänään 8,6 C. Pudotusta on aika mukavasti edellisestä viikosta, jolloin lämmöt olivat 11 C.

Tuon keskustelun perusteella ensimmäiseksi kokeilin käyttää karhealla pinnalla varustettua luistonestoteippiä stauffin ja kaiteen välissä. Teippi on tarkoitettu jalkojen alla portaissa ym paikoissa ja sen pinta muistuttaa karheaa hiekkapaperia. Siinä oli ominaisuutena eräänlainen jousitus: putki vääntyy hieman väännettäessä, mutta palautuu alkuperäiseen asentoonsa. Tuosta ei nyt suurta haittaa ollut, mutta jos vääntöä oli liikaa petti liimaus. Siispä seuraavaksi kokeilemaan vetouistelu.comin keskustelussa ehdotettua hiekkapaperia stauffin alle. Hiekkapaperi ei joustanut yhtään, vaan meni poikki riittävän väännön alla, mutta vääntöä sai olla enemmän kuin luistonestoteipillä. Reissun perusteella hiekkapaperi toimi riittävän hyvin. Putket pysyivät paikallaan. Seuraava askel on alustauffien hankkiminen mikäli hiekkapaperi ei kestä ajan kanssa.

Nyt on taas se aika vuodesta, kun pintavesi on täynnä vaaleaa haituvaa, joka tarttuu pikkuhiljaa siimoihin ja lopulta siimassa on tällainen.

Töhnää

Töhnä on kuin puuvillaa ja se ei lähde helpolla irti siimasta.

Revennyt sauma

Korjaaminen voi olla hankalaa, sillä itse pussin pressukangas on lähtenyt repeämään saumojen kohdalta. Uusien hankinta onkin edessä ja tällä kerralla pussit tulevat olemaan kotimaiset.

Nykyinen ratkaisu oli siirtää kaikki kolme oikeanpuolen plaanariputkea pulpetin eteen riittävälle etäisyydelle toisistaan. Putket on käännetty pulttipuoli sisäänpäin, jolloin ne eivät voi kaataa vapoja veteen vaan stoppaavat laitaa vasten. Vasemmallakin puolella putkien välimatkaa toisistaan on kasvatettu vapojen hankautumisen välttämiseksi. Takilan ja putkirivistön väliin on jätetty haavimis/vapautusalue.

Nykyinen järjestys

Mielessä kävi myös targakaari, jossa vavat voisivat olla lähempänä toisiaan. Sivukaiteessa lähes laidan suuntaisena tuleva veto nykii vapoja törmäilemään toisiinsa, mutta poikittaisessa kaiteessa taas ei tätä ongelmaa olisi, kun veto kohdistuu lähes suoraan taakse. Targakaaren varjopuoli tunnetusti on sen tielläolo liikuttaessa veneen perästä eteen. Minulla on pituutta 190 cm ja targakaaria saa valmiina tehdasvalmisteisina 100 – 120 cm korkeina, joten kaaren yläreuna tulee olemaan korkeintaan 188 cm korkeudella, joka pakottaa minut kumartumaan aina kaaren alta liikuttaessa. Lisäksi kaari haittaa heittokalastusta. Kaari olisi kyllä omiaan isojen kelkkaplaanarien kanssa, mutta toistaiseksi aion käyttää pikkuplaanareita.

Uusi kuosi

Edestä

Toinen pulpetti on irroitettu ja se odottaa viemistä pois. Aprillipäivänä tein sähkötyöt. Ohjauspulpetin oikeaan yläreunaan tuli kaiulle teline ja ratin viereen asensin 12V tupakansytytinpistorasian. Takilatelineet tulivat takakulmiin ja takila tulee tässä asennuksessa noin 45-asteen kulmaan takaviistoon. Kokemus osoittaa tarvitsenko kääntöpöydät.

Takaa

Moottori pitäisi vielä maalata varkaudenestomaalilla (=myrkkyvihreä/ruskea) myyntikelvottomaksi ja asennella vielä jotain ylimääräistä varkaiden iloksi. Mielikuvitukseni olisi täynnä ideoita, mutta Suomen laki tekee niistä toteuttamiskelvottomia.

Haukisurma!

Nälkä kasvaa syödessä ja sama pätee urheilukalastajan veneeseen. Yhtään lisää vapatelineitä ei enää mahtunut laidoille. Tilavuusongelma on nyt ratkaistu vähäksi aikaa siirtymällä suoraan noin 5 metriseen Buster L:n. Buster M olisi ehkäpä ollut passelimpi, mutta hintaero isompaan L-mallin ei ollut kovin suuri ja suuruudenhullun piirteitä olen havaitsevinani itsestäni. HT-vene ei nyt tullut kyseeseen, sillä veneellä pitäisi pystyä myös heittelemään, johon taas avovene soveltuu paljon paremmin. Vene on tuplapulpetillinen ja varusteiltaan muuten täysin perusvarustuksessa. Toinen pulpetti menee jossain vaiheessa myyntiin, koska pidän sitä käytössäni turhana ja se on tiellä.

Jäidenlähtöön mennessä on tarkoitus varustaa vene itselle sopivaksi. Vanhoista varusteista kaikuluotain ja vapatelineet täytyy korvata toisilla. Uusi kaikuluotain on jo. Lisäksi takilat pitänee hankkia.