Mikki Hiiri merihädässä
Jokainen normaalilla sietokyvyllä tai maalaisjärjellä siunattu ihminen olisi jättänyt ajatukset kalareissusta sikseen aamulla herätessään, mutta en toki minä. Ilmatieteen laitoksen ennuste lupasi 7 m/s etelätuulta. Järvelle päästessä oli näkyvissä heti vaahtopäitä, jotka ei kyllä täsmää tuohon 7 m/s ennusteeseen. Oikeasti tuulta oli se 10 m/s. Sekaan vain ja ensimmäinen stoppi tuli Murtoselällä, kun aallokko teki plaanissa ajamisesta liian kivuliasta. Ristille teki mieli jotain reittiä pitkin, joten seuraavaksi kokeilin suojaisempaa reittiä Kinkomaan kautta. Säynätsalon jälkeen olin taas isolla selällä ja vauhti pudotettava alle liukunopeuden, mutta nyt oltiin jo niin lähellä, että uistelun saattoi aloittaa.
Päivän idea oli mennä Sudensaaren ympärille pyörimään takiloiden kanssa. Pintauistelu on tuottanut huonosti hedelmää ja vinkistä panostan nyt takiloihin hieman enemmän. Asetin takilaan pyynnöt 12 – 6 m syvyydelle 2 metrin porrastuksin sekä sivutönköt pintaan. Yhteensä siis 6 vapaa. Enempään ei tämän päivän kelissä olisi tehnyt mieli yrittääkään. Siinä keinutuksessa seisominen veneessä oli erittäin vaikeaa ja välillä aallot pärski sisään veneeseenkin. Ilman keulavisiiriä olisi veneessä ollut vielä huomattavan paljon märempää.
Keulavisiiri pelasti päivän
Siimasolmuja esiintyi myös totuttua enemmän. Erityisen tarkkana sai olla takilaa laskettaessa ettei takilasiima ottanut kiinni sivutönkköön. Houkutuslevyt käyttäytyivät tuulessa kuin liput tangossa ja syötin saaminen käsiin oli hieman vaikeaa. Uinnin tarkastaminen oli melko toivotonta, koska se miten raksi käyttäytyi veneen vieressä oli aivan eri asia miten se käyttäytyy syvällä tasaisemmassa virtauksessa.
Vaikeuksista huolimatta jotain tapahtuikin ahdin valtakunnassa. Tapahtumia oli kaksi. Ensimmäinen onnistui puremaan tapsin poikki. Tapahtuma oli 12 m syvyydessä ja siima ei ollut katkennut venymällä vaan pää oli kuin veitsellä katkaistu. Toinen tapahtuma oli sitten perinteisempi raksiräjähdys. Veneen vierelle ei tullut mitään näytille tällä reissulla. Vedenlämmöt 9,5 C.
Paluumatka oli myötäaallokkoon ja siten helpompi kuin menomatka. Aina välillä aalto pärskäytti oikein kunnolla sisään ja rannassa kaikki vettyvä oli vettynyt. Varustesaavin pohjalla oli 3 cm kerros vettä sekä melkoinen mulkku otsassa. Tämä reissu toimii muistutuksena siitä, että leppoisan kelin ja vaaratilanteen välillä on vielä tällainenkin välimuoto, joka vie touhusta nautinnon, mutta houkuttelee silti yrittämään.