In Bomber I trust

Kesäloma alkoi ja pikkuisen jo poltteli päästä kalaan. Ukonilma jyrisi lauantaina jo puolestapäivästä lähtien ja laantui vasta illalla kuuden jälkeen. Kohdekala kun nyt on kuha, niin myöhäinen aloitushetki on vaan hyväksi varsinkin, kun aamulla ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan. Kuhan uistelu on leppoista puuhaa taimenjahtiin verrattuna. Riittää vähempi levitys ja lyhyemmät vapautuspituudet ja tärppejäkin tulee tiheämmin. Eikä sovi unohtaa säätä, joka heinäkuun helteillä on jotain ihan muuta kuin lokakuussa.

Kymmenen vapaa oli liioittelua, sillä kuha oli otillaan lauantai-iltana. Vedenlämmöt 22,5 C – 23,5 C. Syönti jatkui tasaisesti koko reissun ja yli tuntia ei missään vaiheessa ollut tärppiväli. Kuhatapahtumia oli yhteensä kuusi, joista kolme oli mitallisia suurimman ollessa 55 cm / 1435 g. Sekaan mahtui yksi 60 cm haukikin. Isoin kuha teki jopa syöksyjä ja jurnutti syvällä toisin kuin kohtaloonsa tyytyvät kuhat yleensä. Se oli lähes yhtä pippurinen kuin reissun haukikin.

Kalat olivat pääasiassa matalassa, vaikka muutama kala tuli syvän päältäkin. Uistintaktiikka oli melko yksitoikkoinen. Olen oppinut luottamaan Bombereihin kuhajahdissa, niin ettei muita juuri tule laitettuakaan siiman päähän enää.

Bomber-painotteinen kuvio

Muita mieleenpainuvia tapahtumia oli tärppäys kun siima oli vielä kädessä. Vaappu oli juuri laskettu vapautuspituuteen ja olin laittamassa laukaisijaa siimaan, kun siima alkoi kolista. Vedin vastaiskunkin sormilla, mutta kala ei tarttunut kiinni. Tuon lisäksi oli muutama siiman laukeaminen sekä yksi varma kalan karkuutus perävirrassa.