Kuhakausi auki – vahingossa

Tästä illasta piti tulla taimenjahtia. Vedenlämmöt olivat kivunneet jo ajankohtaan nähden huikeiksi. Parhaimmillaan 23 C keskellä Ristinselkää. Olin vähän pallo hukassa millä strategialla taimenen tällaisista olosuhteista löytäisi. Heinäkuussa olisi itsestäänselvää, että koittaisin kuhaa, mutta ovatko ne edes kerenneet kutea vielä, kun viikko sitten vesi oli kymmenen astetta viileämpää.

Lähdin mahdollisimman ennakkoluulottomasti liikkeelle. Eli toisinsanoen kaivoin pakista kaikki vaaput joita en kylmällä kelillä edes yrittäisi ja jokaiseen siimaan erilainen painotus. Olisiko kala lämpimässä tai viileässä vedessä? Tai olisiko lämmöillä juuri merkitystäkään yli 20-asteisessa vedessä. Ennakkoluulottomuutta peliin ja pyörimään ympäri selkää. Keli oli todella hikinen tuulen ollessa heikko ja ilman lämpötilan ollessa 30 C.

Taimenista en löytänyt jälkeäkään, mutta yllätyksen tarjosi alamittainen kuha. Kuha iski punttien takaa auringon paistaessa vielä kirkkaasti. Kaisloja ja muuta roskaa lillui runsaasti vedessä ja puolet uisteista taisi olla poissa pelistä koko ajan. Auringon laskiessa päätin nostaa vermeet ja lähteä kohti rantaa.

Aurinko painuu mailleen

Jos hikisyys unohdetaan, niin keli oli kokoajan mitä loistavin. Auringonlaskun jälkeen varsinkin tunnelma oli sellainen, että tämän takia näille reissuille lähdetään vaikka kalaa tulisikin harvoin. Tyynen sekä vielä lämpimän, mutta pimenevän järvenselän tunnelma ja tuoksut antavat virtaa vielä seuraavalle talvellekin muistella näitä hetkiä.