Ikinä ei tiedä mitä reissulla tapahtuu

Kalareissut ovat ennustamattomia ja se seikka tästä puuhasta tekee niin mielenkiintoista. Perjantai-ilta alkoi lupatarkastuksella, mitä ei minulle olekaan vielä ikinä tehty. Luvat toki oli, joten uistelu saattoi alkaa. Illan luoteistuuli oli vähän huono merkki kalansyönnin kannalta, jonka todisti myös kanssauistelijoiden vähyys. Kun aloitin seitsemän jälkeen, sain kierrellä Murto- ja Hauhonselkää aivan yksin ja vasta joskus yhdeksän tai kymmenen maissa paikoille ilmestyi kaksi muuta venettä. Jaksoin pyöriä yli puoleenyöhön asti ilman tapahtumia ja mielessä oli valmisteltu teksti tänne blogiin munapatareissusta. Aloitin kamojen nostamisen potkuvirtavavasta, josta löytyi yllättäen pieni ahven.

Munapadan pelastaja

Tilanne oli niin koominen, että otin sintistä kuvan todisteeksi ja muokkasin mielessäni munapataraporttia hieman toisenlaiseen sanamuotoon (sisällön oleellisesti säilyttäen). Seuraavaksi takilat ylös. Niissä ei pieniä ahvenia kiinni. Muistaakseni olin laittamassa takilavapaa laukkuun, kun uloin plaanari pärähti. Vapa käteen ja myös toisella puolella uloin plaanari pärähti. Tuplatärppi! Viisi tuntia uistelua ja saaliina ei yhtään mitään, ja sitten kamoja nostettaessa tulee tuplatärppi. Ilta oli todella täynnä yllätyksiä. Ensimmäisenä tärpänneestä siimasta löytyi silmämääräisesti arvaten noin kiloinen peruspuikkari, joka vapauteen. Jälkimmäisenä tärpännyt taisi olla karkuutus, koska plaanari kulki taas täysin normaalisti. Kokeilemaan kuitenkin ja jokin siellä edelleen oli kiinni, koska siimassa tuntui painoa. Sitä painoa oli sen verran, että vapaa piti jopa pumpata vähän. Ylös tuli 60 cm/1.7 kg kuha.

Kuha

Loppujenlopuksi siis melko onnistunut reissu, vaikka usko olikin loppua. Sää oli koko ajan selkeä ja tuuli oli kohtalainen 5-6 m/s. Vesi hieman yli 19 C ja ilma 20-15 C.