Kuha tuli ja puukko meni

Lauantai-ilta alkoi kovin hiljaisesti Murtoselällä. Päivällä oli ollut ukkoskuuroja ja sää oli rauhoittunut illaksi. Alasinpilvien jäännöksiä näkyi vielä taivaanrannassa. Vesi lämmennyt jo 17,4 C. Lähdin kalaan kahdeksan aikoihin illalla ja ennen iltakymmentä ei ollut tapahtunut muuta kuin siimasotkuja. Auringonlasku oli komea ja näytti jääneen reissun kohokohdaksi, mutta onneksi onnetar ja Ahti ovat yllätyksiä täynnä.

Auringonlasku

Matkalla kohti kotisatamaa pyynnöt vedossa nostin takilat ylös tarkastaakseni onko roskia haittaamassa ja molemmista takiloista löytyi ahven. Ahvenet olivat pieniä, joten laskin ne takaisin, mutta tapahtuma antoi uskoa kokeilla vielä yhden koukkauksen verran kunnollisen kokoista ahventa. Näiden pikkuahventen jälkeen tuli vielä kolmaskin pikkuahven, mutta ei otettavankokoista. Kaikki ahvenet tulivat takiloista ja plaanareissa ei tähän mennessä yhtään tapahtumaa. Tuon koukkauksen jälkeen kamat oli vielä vedossa ja ulommainen plaanari lähti peruuttamaan. Kello oli 23:30. Pohjatärppi ei tällä kertaa voinut olla, kun allakin oli kymmenen metriä vettä. Vapautuspituutta oli noin 20 metriä plaanarin takana ja kelatessa alkoi aavistus kuhasta vahvistua. Pientä nykimistä vastassa tuntui olevan, joten kala siellä oli ja hauki se ei voinut olla käytöksestä päätellen. Veneen vierellä syylliseksi varmistui silmämääräisesti mitan ylittävä kuha, jolla oli vaappu kiinni huulessa ulkopuolella. Yritin ensin nostaa kalan veneeseen nostokoukulla, jota ei olisi pitänyt tehdä! Koukku ei tarttunut, mutta kuha sai hepulin ja tartutti vaapun etukoukun takilasiimaan. Siinä oli kuhalla valttikortti käsissään vapauttaa itsensä, mutta se omaksi huonoksi onnekseen rauhoittui nopeasti eikä onnistunut repimään koukkua irti kireällä ollutta takilasiimaa vasten. Vapautin nopeasti takilavavan puolan ja otin haavin esiin, sillä toista kertaan en halunnut turata koukun kanssa. Kala ui haaviin ja haavi ylös.

Kauden avauskuha

Mitta oli 47 cm. Noin vuosi sitten hukkasin kauden ensimmäisen mittakuhan takaisin järveen. Vahingosta viisastuneena olen ollut extravarovainen huuhdellessani kalaa vedessä. Tällä kerralla kala jäi käteen, mutta perkuupuukko jäi saaviin perkeiden kanssa ja kaadoin sen järveen. Nyt ei naurattanut. Huomasin tapahtuneen vasta kun tuppeen ei löytynyt puukkoa mistään. Puukko oli kalan perkuuseen tarkoitettu ja hyvä sellainen.