Ahvenen uistelua

Eilinen ilta vaikutti leppoisalta hetkeltä ahvenjahtiin. Pörräsin karikon reunoja ympäriinsä plaanarien ja takiloiden kanssa. Plaanareissa oli 20 g, 40 g, ja 100 g painotukset sekä pienet 4-8 cm vaaput. Takiloissa oli lusikkaa ja ensimmäistä kuulaa roikotin kolmessa metrissä jatkuvasti ja toista pidin käsipelillä jatkuvasti pohjan tuntumassa. Takiloiden osalta päivä oli hiljainen. Plaanareissa taas jokaisessa kävi jossain vaiheessa ahven. Pienemmistä raitapaidoista ei juuri kalajuttuja saa kerrottavaksi, mutta isoin oli 30 cm / 300 gr kyrmyniska, joka iski pieneen 4-5 cm musta-harmaaseen vaappuun ja riittipä sen voimat plaanarinkin peruuttamiseen.

Kyrmyniska

Erikoisin saalis oli mädäntynyt köydenpätkä, joka aiheutti rajun pohjatärpin. Toinen kummallinen episodi oli räikättömän kelan pohjasolmuun asti ulottunut siiman tyhjeneminen järveen. Pohjasolmuun stoppaaminen oli pysäyttänyt siiman juoksemisen ja mikälie toisessa päässä olikin ollut kiinni (maapallo?) oli irronnut. Pienimmät ahvenet eivät juuri ilahtuneet isoimmasta kyrmyniskasta samassa sumpussa vaan aloittivat mylläkän, jonka loiskeessa riitti vettä kannellekin asti. Päästin pienimmät järveen sumpun rauhoittamiseksi. Tapanani on ollut pistää ahvenet suoraan ylösotosta sumppuun odottamaan avonaista paikkaa ja sopivaa hetkeä arvioimiseen annanko pappia vai päästänkö takaisin.