Ahti vihaa lirkkijöitä

Otsikko kuulostaa kärjistetyltä, mutta tämän illan perusteella se saattaa olla täyttä totta. Lähdin järvelle levittäjävavat matkassa. 4,8 m ja 6,4 m seipäät samalle laidalle veneeseen. Vapojen määrä on minimoitu, koska selän puolella plaanarien kanssa ei ole yleensä ollut tapahtumia. Pidempi eteen ja lyhyempi taakse. Vavat hain kaupasta eilen.

Kalareissu alkoi lupaavasti. Ensimmäinen vastoinkäyminen tapahtui jo laiturissa: GPS ei toimi. Satelliitit löytyvät äärimmäisen hitaasti ja sijainti muutama tuhat kilometriä pieleen. Nopeusnäyttö näytti myös aivan pieleen. Uisteluvauhti oli 120 km/h ja plaani 250 km/h. Käytetään sitten paperikarttaa.

Toinen yllätys tuli kaislikon reunassa pelipaikalla kun avasin viehekassin. Sepä oli tyhjä! Uistinlaatikot olivat jääneet kotiin. Sivutaskussa oli pieni rasia pikkuvaappuja, joita en ollut viitsinyt siirtää hyllyyn viimeksi laukkua purkaessa. Ei tarvinut sentään takaisin lähteä tai etsiä pohjaan jääneistä kalaverkoista uistimia. Pikkutavaroiden taskusta löytyi yksi ikivanha teräsperuke ja vuoksiviiksi. Siimoihin pari 8 cm nilsua ja salmo hornet ja näillä eväillä haravoimaan puskia. Syönti ei nyt mitenkään raivokasta ollut. Parin tunnin veivaamisen tuloksena lukuisia ruohotärppejä ja yksi peruspuikkari.

Puskar***kausta

Paluumatkalla iski vielä kolmas ylläri kun bensa loppui paria sataa metriä ennen kotilaituria. Oli onneksi varasäiliö täynnä ja matka jatkui.

Levittäjävapojen kanssa puuhastelu herättää uistelijoissa ristiriitaisia tunteita. Joissain kisoissa ne ovat kielletty. Tämänpäiväisten enteiden perusteella myös Ahti vihaa kyseistä touhua. Aion kuitenkin uhmata kohtaloa ja kokeilla tätä lajia uudestaankin. Alussa oli sähläämistä ylipitkien vapojen kanssa ja isompi vapa tuppasi vääntämään telinettä vääntönsä alla kohti järveä. Yhdestä reissusta ikuisuuteen kestävä viritys mutterin ja pultin yhdistelmästä tukemaan telineen laitaa vasten ja valumisongelmia ei enää ollut. Keli pilvinen, ilman lämpötila 10 C, tuuli heikkoa ja lopussa tyyntä.