Poikkeus vahvistaa säännön

Sunnuntaiaamu oli melko kylmä. Peräti -23 C kello kahdeksalta. Lämpötila lähti nopeasti nousemaan kohti keskipäivää. Puoliltapäivin paistoi aurinko täydeltä terältä ja lämpötila oli noin -10 C. Järvellä oli suorastaan nautinto olla. Tuuli oli täysin tyyni ja kasvot kohti aurinkoa oli mukava paistatella lämpimässä. Vain pikkukalat tulivat häiritsemään, kun ihailin auringossa kylpevää järvenselkää.

Järvi kylpee auringossa

Olen ollut siinä uskossa, että Tuomiojärven ahvenkanta on melko kääpiöitynyttä, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Ensimmäinen nyppäys pääsi irti, mutta antoi toivoa, että alla on nyt jotain vauraampaa. Heti samaan paikkaan pystypilkki ja hetken kuluttua otus oli taas kiinni. Toivoin, että kyseessä ei olisi hauki, koska ohut perukkeeton siima ei kestäisi hauen hampaissa sekuntiakaan. Avannossa alkoi vedenpinta aaltoilla, kun kala alkoi olla lähellä pintaa. Vaikutti lupaavalta ja kalamiehen sykekin tiivistyi. Avannosta kurkkasi kookas ahven. Tätä ei päästettäisi takaisin, kuten pikkusirrejä.

Pannukarkea

Kala tuli vetämällä jäälle. Tässäpä sellainen tapahtuma, jonka takia näille reissuille lähdetään. Kaunein mahdollinen ilma ja sitten tällainen mukava yllätys saaliiksi. Pituutta oli 29,5 cm ja painoa noin 220 g. Talvikauden kookkain siis. Hiukan ennen kello kahta alkoi etelätuuli yltyä ja syötitkin kävivät vähiin. Sopiva hetki pistää kamat pussiin ja lähteä kotiin.