Haukiviikonloppu

Olin torstaina, perjantaina ja lauantaina kalassa ja vesi oli viilentynyt järvellä jo kymmeneen asteeseen. Kaikkina kolmena päivänä säätila oli aurinkoinen, mutta kylmä ja tuuli noin 2-4 m/s. Iltaisin pimeä tulee jo niin aikaisin, että tehokasta kalastusaikaa jää alle kaksi tuntia ennen hämärää. Tämä rajoittaa jo jonkin verran mahdollisia kalapaikkoja. Niille on päästävä alle puolessa tunnissa ja mikä tärkeämpää niiltä on päästävä myös pois kun vielä näkee eteensä.

Torstai 8.10

Torstai-iltana uistelun kohteena olivat kaislikon kyljessä lymyilevät hauet. Vetoa tuli yhteensä noin viitisen kilometriä, mutta ei saalista. Mieleenpainuvinta oli kun polttoaine loppui paluumatkalla ja täyttämisen jälkeen moottori ei ollut pysyä käynnissä. Vähän jäähdyttyään kuitenkin alkoi toimia kunnolla ja rantaan päästiin kastelematta airoja.

Perjantai 9.10

Perjantai-iltana oli tarkoitus jatkaa siihen mihin torstaina päädyttiin. Eri reitti, mutta sama kohdelaji. Noin puolivälissä löytyi ensimmäinen kiinnostunut. Melkein samassa paikassa kuin 4. lokakuuta lähti plaanari taas peruuttelemaan. Kyttäyspaikan oli vallannut uusi hauki.

Uistimeen oli joko väsytyksen aikana tai jo sitä ennen tarttunut melkoinen määrä kasvillisuutta ja hauen mukana tulikin melkoinen mylläkkä kala- ja kasvikunnan luomuksia. Äkkiseltään vaapun päässä olisi näyttänyt olevan vain tukko vesikasveja, ellei kala olisi potkinut. Tälle kävi paremmin kuin edeltäjälle ja pääsi jatkamaan kasvuaan. Melskeessä plaanarikin irtosi siimasta, mutta löytyi kyllä myöhemmin.

Seuraava hauki iski noin 20 minuutin päästä edellisestä ja myöskin aivan kaislikon vierestä. Vastuksen perusteella päässä oli kookkaampi kala. Vihertiikerille oli sattunut lievä huti ja se oli jäänyt selästään kiinni koukkuun, jonka takia se vaikutti kookkaammalta kuin se oikeastaan oli. Tämä myös takaisin.

Lauantai 10.10

Lauantaiaamu valkeni kirkkaana ja kylmänä. Elättelin toiveajatuksia jospa tänään olisi lohikalaan mahdollisuuksia. Lohen sukuinen petokala aivan Päijänteen pohjoisrannoilla olisi kylläkin melkoinen sensaatio. Hoitopyynnin ohella tehdyissä koeverkotuksissa vuosina 2001 – 2007 oli järvestä pyydetty yli tonni ahventa ja särkeä. Tuossa joukossa oli vain yksi taimen. Järveen on jälkeenpäin istutettu lisää taimenta ja järvilohta, ja ainakin jo Ristinselällä kannattaa käydä punalihaisen perässä.

Usko ei kuitenkaan riittänyt ja haravoin pääasiassa rantakaislikoita haukien varalta. Kävin myös pyörimässä selällä ja kokeilin vetää syvääjäleijan perässä vaappua 10-15 metrin syvyydestä aina pintaan asti, koska luotaimen perusteella syvemmällä näytti oleskelevan paljonkin elämää. Kolkutteluun ei kuitenkaan vastattu. Mitä lie olivat.

Myöhemmin uloin plaanari ajautui liian lähelle kaislikkoa ja vaappu jäi kiinni. Pelastusoperaatiosta opin sen, että muut plaanarit on nostettava vaappuineen ylös, kun lähtee pelastamaan yhtä kaislikosta. Ei riitä, että ne kelaa veneen vierelle. Lopulta kaikki neljä plaanaria olivat enemmän tai vähemmän kiinni kaisloissa ja sitten ne oli pakko nostaa vaappuineen veneeseen. Plaanarit sain pelastettua, mutta yksi vaappu jäi siihen kaislikkoon siiman katkettua. Tähän olikin hyvä sitten lopettaa, kun vavat olivatkin jo valmiiksi nostettuna veneeseen.