Syväuistelua osa 2

Saavuttuani järvelle leijui etelätaivaalla todella synkännäköisiä pilviä. Poronselällä tuuli ja satoi aika kovasti, joten päätin olla menemättä sinne. Halusin siirtyä pilven edestä saarien suojaan mikä osoittautuikin virheeksi, koska kuvittelin pilven olleen matkalla kohti pohjoista. Se olikin menossa kohti koillista ja juuri sinne mihin minä sitä väistin. Vavat äkkiä takaisin laatikkoon ja takaisin! Sateessa, tuulessa ja kovassa aallokossa kastuin likimäräksi.

En ollut valmis luovuttamaan vielä ja sadekin meni ohitse, joten kamat uudestaan esille ja uistelemaan Poronselälle, kuten alkuperäinen suunnitelma oli. Kiertelin matalikkojen reunoja sekä syvän päältä. Tälläkin reissulla oli syvyyskontrolli vielä hakusessa. Vetosyvyys pitäisi riippua periaatteessa kahdesta muuttujasta: 1. ulkona olevan siiman määrä ja toisena tekijänä vetonopeudesta.  Vetonopeus pysyy noin suurinpiirtein samoissa lukemissa, joten lähdin näin alkuun hakemaan tuntumaa syvyyskontrolliin ulkonaolevan siiman perusteella. Mittasin kotona ennen lähtöä, että 5000-kokoisesta dööristä tulee yhdellä siimanohjaimen edestakaisella kierroksella ulos 4,5 metriä siimaa ja 6000-kokoisesta dööristä vastaavasti 6,5 metriä. Lisäksi syvyyteen vaikuttaa tietysti itse syvääjä ja käytetty siima, mutta ne useimmin pysyvät reissun aikana vakiona. Tietysti nyrkkisäännöt ja mittaukset täytyy tehdä eri välineyhdistelmille erikseen. Pohjan täytyy myös olla tasainen, koska jos siimaa on ulkona 18 metriä ja pohjatärppi rekisteröidään luotaimen mukaan kuudessa metrissä (mitattu esimerkki), niin nousevalla pohjalla uistin osui pohjaan liki 20 metriä aiemmin.

Itse saalista tällä reissulla ei näkynyt tai kuulunut. Mahdollisista varovaisista tärpeistä ei voi sanoa mitään. Pintavesi 16C, ilma 15-12C ja tuuliolot vaihtelivat kohtalaisesta navakkaan.