Jigihaukea

Ilma oli pilvinen, pintavesi 17C ja ilma 16-15C. Tuuli heikko. Suuntana selkäkarikko ja mielessä ahven sekä kuha. Karikon reunalla oli tosin nyt muutakin kuin ahventa ja kuhaa.

Pystypilkillä kokeiltuna särjet olivat taas majoittuneet karikon matalimpiin osiin ja syötävänkokoiset ahvenet hieman syvemmälle. Hieman nihkeästi niitäkin nyt oli ja mukaan jäi vain yksi pannukokoinen ahven. Käytin kaikua saadakseni pilkin oikealle syvyydelle ja huomasin, että aivan pohjan tuntumassa jokin kaikukontakti alkoi nousta kohti pilkkiä ja pyöri hetken sen ympärillä ennen kuin laskeutui takaisin pohjaan. Mikä lie utelias ollut kyseessä.

Ankkuroiduin karikon etelänpuoleiselle laidalle, jossa matalikko syvenee jyrkästi noin 30 metriin asti. Alla oli vettä 5-8 metriä ja heittelin keltaista kalajigiä rinteen suuntaisesti kunnes jokin tärppäsi. Ajattelin, tai ainakin toivoin, että se olisi ollut mittakuha. Tärpin jälkeen se ei juuri pyristellyt vaan tuli aika kiltisti kohti venettä. Ennen venettä se kuitenkin innostui tappelemaan ja toiveet kuhasta haihtuivat siihen. Selvä haukihan se siellä on siimassa. Jigissä ei tottakai ollut peruketta. Veneen nähtyään hauki sai hepulin ja syöksyi veneen alle piiloon. Ei kuitenkaan saanut purtua siimaa poikki. Tuon syöksyn jälkeen se jo suistui tulemaan näytille. Noin 1-2kg hauenpullikkahan se siinä. Jigi oli suupielessä kiinni eikä vaaraa siiman katkeamisesta. Haukea en halunnut ottaa mukaan, joten aloin kaivamaan hanskoja esille kun on tapana ollut ottaa kalasta käsin kiinni ja irroittaa koukku jos mahdollista jo vedessä. Hauki ajatteli kai samoin kuin minä hanskoja kaivaessani ja ravisti jigin suustaan, joten jäi mitat ottamatta tuosta puikkarista. Hauen jälkeen ei enään tapahtumia ja alkoi tulla pimeäkin.