Karkuutus Pyhämaalla

Oletettavasti lohen karkuutus toukokuussa 2014. Tuntumasta päätellen kyseessä oli noin 5+ kg kala.

Talvipäivänseisaus

Tämä oli myöhäisin ajankohta allekirjoittaneelle olla avovesillä uistellen. Tyypillisesti kaudet ovat päättyneet viimeistään joulukuun alkuun ja nytkin sääennuste lupaa vaan lauhan sään jatkuvan.

vlcsnap-2013-12-22-21h01m32s55
”kaamosta”

Nyt siis vesille lauantaina 21.12 hakemaan joulukalaa. Taimenen ollessa se tavoiteltu kohde on joulupöytään hyvä suunnitella tulevan jotain muutakin tarjolle kuin joulutaimen pääruokalajiksi. Viikko sitten oli tarkoitus lähteä myös vesille, mutta kylmän jakson tuomat jäät vesittivät tai jäittivät sen suunnitelman.

Airistolla vedenlämmöt huitelivat 3 – 4 C paikkeilla ja ilma 5 C, joten toivoa olisi mitä nyt laiturimiesten tietotoimistoon on uskomista. Pidemmittä puheitta munat pataan tyylipuhtaasti tällä kerralla. Yksi toinen veneilijä kalassa ja muuten sain olla yksin. Syksy on ollut allekirjoittaneelle erittäin nihkeä kalatapahtumien osalta. Yhtä kauan ennen venettä irronnutta tärppiä lukuunottamatta ei lohikalatapahtumia sitten syyskuun. Taitanee kevät olla suosiollisempi ajankohta, koska molempina vuosina merkittävämmät tapahtumat ovat olleet aina keväisin.

Kauden 2013 avaus

Per aspera ad astra – vaikeuksien kautta voittoon. Lievistä konehuolista ja myöhästyneestä keväästä huolimatta vihdoinkin vesille. Lauantaiaamuna aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja lämpötila oli miellyttävä. Reissulla ei varsinaisesti ollut tulospaineita. Kunhan vaan pääsi testailemaan kalustoa ja vesille pitkän ajan jälkeen. Kalatapahtumat oli plussaa, jos sellaisia sattuisi kohdalle.

Photo 18.5.2013 13.15.28
Nättiä keliä Pohjois-Airistolla

Vesi oli ehtinyt lämmetä jo 12 C asti ja kylmän veden aika alkaa olla jo ohitse. Reissu sujui uuden nopeudensäätimen asetuksia hakiessa (josta myöhemmin postaus, kunhan kokemuksia kertyy) ja rauhassa asioita miettien. Tätä rauhaa kestikin vaan alle tunnin silloin juuri, kun sitä vähiten odotti. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja videokuva kai vielä enemmän. Mukana oli upouusi kypäräkamera juuri tällaisia tilanteita varten, joten annan tapahtumien itsensä puhua.


Tärpistä vapautukseen

Kyydissä kävi mittaamassa strategiset mittansa 3,34 kg / 75 cm taimen. Kala oli melko laiha pituuteensa nähden ja lisäksi sillä oli rasvaevä tallessa. Istukkailta pitäisi tästälähin olla evät leikattu ja evälliset pitäisi päästää takaisin vapauteen. Näin juuri teinkin.

Photo 18.5.2013 12.28.52
75 cm / 3,34 kg meritaimen

Ei huono startti kauteen. Yleensä nämä aloitukset ovat olleet minulle sen suuren odottelua.

Venemessut 2013

Helsingin venemessut ovat muodostuneet jonkinlaiseksi perinteeksi ja uistelukauden henkiseksi startiksi. Kävin paikalla katsomassa tämän vuoden jutut messujen toiseksi viimeisenä päivänä 16.2. Vallankumouksellisia uutuuksia ei venepuolella nyt ainakaan ollut. Lähinnä uusia vuosimalleja ja ilahduttavasti muutama valmistaja oli tehnyt kalastajille suunnattuja versioita veneistään.

Ensimmäinen oli Anytecin 530 SP Fishing. Tämän valmistajan veneet ovat aiemmin olleet työkäyttöön tarkoitettuja. Materiaalivahvuuksista plussaa pusikkovenekäyttöön. Takatila jää vähän ahtaaksi kiinteän takapenkin takia, jonka irroittaminen onnistuu vain rälläkällä. Pulpetista eteenpäin turkkilevy oli korotettu ja säilytystilaa tehty turkkilevyn alle.
Photo 16.2.2013 12.15.18
Anytec 530 SP Fishing

Seuraava oli edellisten vuosien suokkini Faster 560 varustettuna T-topilla. Tämä oli tälläkin kerralla minun mielestäni mielenkiintoisin venemalli näillä messuilla. Eroa perusmalliin oli tehdasasenteinen kate.

Photo 16.2.2013 12.23.42
Faster 560 T-topilla

Seuraava oli Buster XL pro, joka oli melko suora vastine ed. Fasterille. Versio tosin oli vahvasti kustomoitu kalastuskäyttöön eikä varsinaisesti mikään kuvastomalli. Vakiomallista poiketen pulpetti oli sijoitettu sivulle, kuljettajan penkki poistettu, ympäri laidan sijoiteltu uistinkoteloita ja takakulmiin sijoitettu karsinat kylmälaukuille. Lisäksi kaikuja oli muutama ylimääräinen.

Photo 16.2.2013 14.48.03
Buster XL pro

Faster 515:n on ilmeisesti korvannut malli 525, joka takatiloiltaan vaikutti melko hyvältä sekin verrattuna isompaan malliin. Leveydessä oli kymmenen sentin ero, mutta silmätuntumalla veneet näyttivät yhtä leveiltä. Pituussuunnassa 525 oli selvästi ”tumpimpi”.
Photo 16.2.2013 15.06.22
Faster 525

Sitten jos haluaisi vaihtaa vetoauton sekä suorittaa ehkä ylimääräisen ajokorttitutkinnon puhumattakaan pienestä pankkilainasta, niin mielenkiintoisia vaihtoehtoja olivat AMT 215 PH ja Quicksilver 755 Pilothouse. Näissä takatilaa on riittävästi ja sisällä kajuutassa voi seistä ilman, että joutuu kyykistymään.

Photo 16.2.2013 15.09.07
AMT 215 PH

Photo 16.2.2013 14.46.17
Quicksilver 755 Pilothouse

Kaikupuolella uutta oli Humminbirdin pyörivä sivukaiku. Vehje on kuin vedenalainen tutka, joka pyyhkäisee tutkakuvaa veden alta. Kuvassa kaikukeila on lukittu pyyhkimään eteenpäin, jolloin päivitysnopeus on nopeampi, mutta samalla havainnointikulma on kapeampi.

Photo 16.2.2013 13.25.18
Humminbird 360

Ensimmäisen sukupolven laite oli vielä hieman kömpelö kooltaan ja kallis hinnaltaan. Anturi on kuljetusasennossaan noin metrin pituinen pylväs ja käyttötilassa pylväästä laskeutuu vielä pyörivä kaikuanturi veteen. Kalastajalle sellainen laite olisi pyhä Graalin malja, josta näkisi missä kala milloinkin on ja kalastaja osaisi ajaa veneensä kalan eteen. Onko tämä sitten sellainen jää vielä nähtäväksi, kunhan jäät lähtevät ja ensimmäiset alkavat kertomaan kokemuksistaan.

2012

Menneestä avovesikaudesta kertyi videomateriaalia ja talven tylsinä hetkinä oli viimeinkin aikaa käydä läpi arkistoa. Tässä videoyhteenveto uistelukaudesta 2012. Olkaapa hyvät!

Tilinpäätös 2012

Kausi 2012 ei päättynyt maailmanloppuun vaikka niin kävi elokuvissa. Avovesikausi kylläkin päättyi joulukuun alkuun, kun talvi tuli toisella yrittämällä ja nyt on aika summailla tapahtunutta. Kauden kohokohta oli ehdottomasti Pyhämaalta toukokuussa saatu 6,1 kg merilohi. Hyvänä kakkosena Airistolta huhtikuussa saatu 4,2 kg meritaimen. Aiemmat lohikalaennätykset menivät kirkkaasti rikki jo heti keväästä.

Yhteensä reissuja oli 41 kpl ja tunteja kertyi 145 t. Tunteihin on laskettu vain tehollinen kalastusaika. Kalatustehokkuudesta kertova tuntia/kala oli koko kaudelta 1,54. Eli saadakseen yhden kalan piti kalastaa noin puolitoista tuntia. Kevät oli huomattavan epäsymmetrinen ja huhtikuulla piti keikkua vesillä huimat 21 h saadakseen kalakontaktin. Toukokuu meni nousulohen perässä ja sitä sai harrastaa keskimäärin kymmenen tuntia per kala.

reissut2012
Reissut

Vertailuna edellisiin kausiin kalastustehokkuus on pomppinut 1,5 tunnin ja 2,5 tunnin välillä. Selvää trendiä ei ole nähtävissä ja kausi 2009 oli opettelukausi. Tuntien määrä on ollut laskussa vuosi vuodelta. Dramaattinen pudotus 2010 -> 2011 välillä tuntimäärissä ja reissun keskipituudessa johtuu osaltaan myös muutoksessa tilastoinnissa. Aiemmin laskin siirtymät mukaan, mutta nykyään alkaa aika kulua vasta, kun siimat ovat vedessä. Kausien 2012 ja 2011 syyssesongit olivat hiljaisia ja vaikka siirtymien poistamisen ottaisikin huomioon, reissuja ja tunteja tuli vähemmän. Tämä kausi oli hieman edellistäkin hiljaisempi.

vertausreissut2012
Vertailu ed. kausiin

Kalat

Saalismäärissä kuhien määrä pistää silmään tilastoissa verrattuna muihin. Kuhasaaliit ajoittuivat vieläpä nimenomaan heinäkuulle. Määrä ei korvaa laatua ja kehukalojen sijaan kookkaimmat kuhat olivat 50 – 60 cm luokassa. Lohikalojen osalta tilanne on päinvastainen. Kappalemäärissä mitaten kausi oli surkea, mutta laatu sen sijaan erinomainen. Merilohia oli kaksi ja taimenia neljä kappaletta. Yhteensä kaloja on kirjanpidossa 94 kpl.

kalat2012
Kalasaaliit lajeittain

Vertailuna edellisiin kausiin kalojen määrä oli hienoisessa nousussa kun verrataan 2011, mutta jääden reilusti siitä mitä se oli 2009 ja 2010. Iso osa tästä selittyy pilkkikauden hiljaisuutena edellisinä talvina. Kalojen keskipituus on pysynyt samana tai noussut hienoisesti. Alamittaiset mittaan vedessä ennen vapauttamista, joten nekin ovat mukana luvuissa.

kalat2012vertailu
Määrä ja laatu verrattuna ed. kausiin

Parempi avovesikausien vertailu saadaan kun tutkitaan kuha- taimen- ja haukisaaliita. Niissä kuhaa on tullut vuosi vuodelta paremmin, mutta taimenen kohdalta kaksi viimeistä syksyä on leikannut paljon kappalemäärissä. Hauenkalastusta ryhdyin harrastamaan uudelleen ja se näkyy selvästi. Kauden 2011 kaikki kolme haukea olivat vahinkokaloja.

saaliskalat
Tärkeimmät kohdekalat

Uistimet

Eräs mielenkiintoisimmista tilastoista on uistimet. Bomber oli tälläkin kaudella ylivoimainen kuhauistin. Haukiuistimista ykkössijan ottaa Merimetso, jonka tittelin uusimista ensi vuonna joudun kokeilemaan toisella yksilöllä, koska raati vei juhlakalun mukanaan viimeisellä syksyn reissulla. Lohikalojen osalta ykkössijan määrittelee saaliin laatu, joten voittaja on lohisarjassa Tiura sekä taimensarjassa HK-varma. Kuvassa esiintynyt laji karkuutus oli suurella todennäköisyydellä meritaimen. Se päätyi tilastoihin ottipaikkamerkinnän mukana.

uistimet2012
Uistimet

Vertailussa aiempiin kausiin suosikkiuistimet ovat tulleet ja menneet lukuunottamatta kuhaa, joille on kelvanneet samat uistimet vuosi vuodelta paremmin. Lohikalat ovat erityisen konstikkaita. Niille ovat useamman kauden perusteella parhaiten maistuneet HK-varmat ja VK-raksit.

uistimet2012lajit
Vertaus aiempiin kausiin

Ensi kaudeksi ei nyt ole suunnitteilla radikaaleja muutoksia. Nousulohen perään varmasti lähden taas keväällä. Paradoksaalista on, että juuri se puuha missä tyhjänvetoa tulee paljon on se mitä odottaa eniten.

Ensimmäinen alamittainen

Tasan kuukausi enää jouluun ja vielä pääsee kalaan. Tässä onkin jo kulunut yli kuukausi edellisestä reissusta. Näihin aikoihin marraskuulla edellisinä vuosina ovat olleet kauden viimeisimmät avovesireissut. Sääennusteessa luvataan kylmenevää, mutta merivesi oli tänään yli 6 C, joten kuluu kyllä tovi ennen kuin jäälauttoja tarvitsee alkaa väistellä. Tänään oli vielä lauhaa: 7 C ja 6-8 m/s lounaistuulta. Aamulla oli hieman tihkusadetta, mutta muuten pysyi kuivana.


Loppusyksyistä Airistoa

Airiston taimen oli vaarassa tällä reissulla, vaikka aamulla vähän menikin aikaa traileria ruuvatessa. Itse reissu alkoikin oikein hyvin, kun heti välineiden laskun jälkeen keskimmäinen plaanari styyrpuurin puolella lähti pakittamaan. Vavasta tunsi kyllä jo heti, että siellä on todennäköisesti pieni kala ja niinhän se olikin. 44 cm nätti taimennuorukainen sai vapautensa. Kyseessä oli kauden ensimmäinen alamittainen taimen. Uskomatonta, mutta totta. Joko on tullut kunnon isoja kaloja, tai ei ole tullut yhtään mitään, mutta alamittasia taimenia ei ole tätä ennen näkynyt.

Kala tuli noin kymmenen metrin syvyyden päältä ja olin varsinaisesti matkalla kohti 3-6 m syvyysaluetta, jolla oletin kalaa olevan. Kalaparvia ei meinannut millään löytyä moneen tuntiin. Tuntui, että rantavyöhyke on tyhjää täynnä missä syväkin. Vasta iltapäivästä löytyi pieni kaistale, jossa näytti kalat viihtyvän. Harmi vaan, että näin käy aina reissun lopulla. Ei saanut toinen kala lävistystä huuleensa.

Low tech

Kaunis ja lämmin syyspäivä osui sunnuntaiksi ja läksin todella pitkästä aikaa kalaan. Rampilla tuli eteen mielenkiintoinen tilanne, kun muutaman päivän puhaltanut tuuli oli nostanut meren rampin edustalle. Muutaman minuutin mittailun ja vesilätäköiden yli loikkimisen jälkeen päätin koittaa varovasti laskua. Takaisin trailerille ja reissun keskeytys, jos alkaisi raapia, mutta vene putosi mereen kuitenkin ongelmitta.

Päivän ohjelmassa oli mennä tuttuihin ja vähän tuntemattomiin paikkoihin, jonne ei lääninlupaa vahvempia lupia saanut. Tätä reissua ennen olen tehnyt yhden vastaavan reissun, jossa uisteltiin alkeellisin metodein yhdellä vavalla. Tulokset näiden kahden reissun perusteella ovat aika rohkaisevat 15 vapaan tottuneelta. Kohdelaji on väkisinkin hauki, silla taimenen perään ei kertakaikkiaan usko riittäisi vetää vain yhtä uistinta.

Mikä tahansa kaislikko ei ole kalapaikka oli tärkein opetus. Vielä on kesken johtopäätös, mikä tekee haukipaikan, kun päällisin puolin molemmat vaikuttavat potentiaalisilta paikoilta, mutta voin toinen on sitä. Todellisia isomuksia ei näille reissuille mahtunut ja kookkaimmat olivat noin kilon – kahden luokassa.

Touhussa oli mukana heittokalastuksesta tuttua urheilullisuutta, kun vapaa piti telineen sijasta kädessä tärpin sattuessa. Vapatelineen käytöstä olikin oikeastaan vain haittaa, koska ruohikkotärpit saattoivat jäädä huomaamatta ja sitten tunnetusti kalantulo tyssää siihen. Tärppiväli oli aivan riittävä, että hommassa pysyi mielenkiinto yllä.

Kuhareissu Airistolle

Ensimmäinen kuhanvetoreissu Airistolle on jäänyt muiden reissujen alle vaikka lämpöjen puolesta olisi ollut hyvät mahdollisuudet jo koko heinäkuun. Kuhakauden korkkaus tulikin tehtyä jo Päijänteellä ja merikuhiin on tullut jo jonkinlainen tuntuma jigauksen myötä. Perjantai-iltana tämä puute ja vääryys korjattiin.

Ottivieheiden kanssa piti lähteä kokeilemaan mitkä voisivat kelvata. Tutut Bomberit pelasivat Keski-Suomen ruskeissa järvissä, mutta tuskin yhtä hyvin vihertävässä meressä. Täysin en kuitenkaan uusinut settiä, vaan laitoin ensimmäiselle puolelle tuttuja Bombereita ja toiselle puolelle sitten valistuneella arvauksella mitä pakista löytyi.

Alkureissu sujui syvän päällä ilman havaittavia tapahtumia. Tuuli ja aallokko lähinnä siirtelivät plaanareita ja pitivät kalamiehen hereillä. Ehkäpä sitten matala olisi avain onneen. Tätä oletusta tukisi myös jigauskokemukset 3-6 m alueelta. Siirtymän aikana sitten tärppäsi ja väsytyksen tuloksena sain tuollaisen veneen vierelle.


Kunnolla väsytetty

Mudasta, levästä ja ties mistä koostuva klimppi antoi hyvin kuhahtavan vastuksen. Tärppikin sai plaanarin peruuttamaan oikein kunnolla ja autenttinen vaikutelma oli mitä täydellisin. Sai mennä jatkamaan kasvuaan ja toivottavasti ei tule ainakaan minulle sitten isompana.

Oli siellä myös oikeita kalojakin ja kohteena olleelta matalikolta irtosi kaksi sander lucioperca lajin edustajaa koossa 44- ja 46-senttiä. Viehearvaukset toimivat aika hyvin, sillä Bomberit saivat olla aivan rauhassa, mutta ne pakista valitut villit kortit toivat kalat.

Takaisin juurille

Kolmen päivän ”kesämökkireissu” takaisin Päijänteen maisemiin. Ohjelmassa oli ottaa vene mukaan ja käydä pyörimässä vanhoilla ”hyvillä” kalapaikoilla. Sääennusteet lupailivat lämpimiä kelejä ja pintalämmöt Päijänteellä ylittivät 17 C vasta tiistaina tai keskiviikkona. Lämmöt kohosivat niin nopeasti, että viikonlopuksi olisi 20 C rikki ja kuhat mahdollisesti heränneet.

Torstai 5.7.2012
Olin perillä torstaina iltapäivästä ja veneen laskin veteen mahdollisimman nopeasti suuntana Murtoselkä. Vedenlämmöt pyörivät 18 – 20 C tuntumassa. Pyynnöt saivat olla vedessä puoli tuntia, kun ensimmäinen tärppi tuli pikkuhauen muodossa 4 m patilta. Samaan paikkaan uudelleen kurvatessa taas tärppi ja tällä kerralla hieman alamittainen taimen. Kolmaskin kerta vielä toden sanoi ja taas pienehkö hauki. Kaikki tapahtumat samalla alueella puolen tunnin sisään. Kerrassaan poikkeuksellista, koska hauet ovat yleensä väistelleet minua aika hyvin ja taimenta en ole koskaan edes tavannut Murtoselällä.


Murtoselkä

Sitten syönti hiljeni ja kokeilin vaihtaa paikkaakin. Ei kuitenkaan auttanut, koska loppuilta meni hiljaisuudessa. Koska aamulla oli aikainen herätys, en jäänyt vetämään valomerkkiin asti kuhien myöhäisen pintautumisen toivossa.

Perjantai 6.7.2012

Perjantaina oli vuorossa kaverin kanssa lohikalajahtia eräällä pikkujärvellä. Se lohikalajahti meni sanalla sanoen perseelleen, vaikka yritimme jopa rikastuttaa järvikalojen kulttuuria meripelleillä ja niille soveltuvilla vetovauhdeilla, kun raksiuistelu ei ensin tuonut tulosta. Jotta pataan saisi muutakin kuin munat, kokeilimme laskea kuhan toivossa räminävaaput matalaan lahdenpohjaan. Keskipäivä ja kirkas ja kuuma auringonpaiste sai minut epäilemään tuon hankkeen mielekkyyttä, mutta turhaan. Ei mennyt montaa minuuttia, kun ensimmäinen kuha pamahti kiinni ja sitten seuraava ja seuraava… Kuhat olivat aivan innoissaan. Kolmen ja puolen tunnin aikana veneen vieressä kävi yhteensä 33 kalaa! Kuhia 28, 4 haukea ja yksi ahven. Kuhista kymmenen ylitti mitan ja neljä niistä lähti mukaan. Moiseen syöntiin ei oltu ennen osuttu. Keskimäärin kala oli kiinni kuuden minuutin välein, mutta todellisuudessa kalat tulivat aalloissa, joissa välillä seuraava plaanari peruutti jo ennen kuin edellinen oli saatu näkösälle. Tätä on siis aktiivinen kalastus. Kädet oli jatkuvasti täynnä tekemistä ja kirjanpitokin oli vain sinnepäin.

Lauantai 7.7.2012

Perjantain jälkeen oli aika vaikea pistää paremmaksi Ristinselällä. Sääennuste oli kysymysmerkki, koska sunnuntaiksi povattu ukkosrintama olikin nyt tulossa jo lauantaina. Seurasin jatkuvasta puhelimesta sadetutkan lähestyviä sadekuuroja. Pikkuplaanarit valitsin siitä syystä, että ne olisi mahdollista kasata nopeasti, jos ukkoskuuro alkaisi ahdistella liikaa. Vedenlämmöt olivat Sudensaaren ympäristössä 20 C.

Ensimmäinen kalatapahtuma tapahtui vartin päästä vehkeiden laskusta ja nyt kyseessä oli kohdekala: 52-senttinen kuha. Iltapäivä alkoi melko vahvasti, kun puolen tunnin sisään osui jo neljä kohdekalaa, joista vieläpä kolme ylitti mitan.


Päijänteen kuha

Taivaan pilvisyys ja aallokko vaikuttivat avaimelta onneen. Kun aurinko näyttäytyi, loppui syönti. Etelästä puhaltava tuuli nostatti aallokon, jolloin Sudensaaren etelä- ja itäpuolella syönti laantui, mutta länsipuolen tyvenessä pidot jatkuivat. Illan saldo oli 5 lakimitan ylittävää kuhaa (joista 2 yli 50 cm), 3 alamittaista, hauki ja taimen.

Oikein hyvin mennyt reissu siis. Tapahtumia riitti ja ennätyksiäkin rikottiin tapahtumien määrissä. Sunnuntaina oli vuorossa sitten pelkkä paluureissu ilman kalastusta.