Neljä päivää, neljä järveä

Olen tällä kaudella käynyt uistelemassa pelkästään Pohjois-Päijänteellä. Nyt asia muuttui kertalaakista. Nostin veneen trailerille ja lähdin kiertämään Suomea.

Valmiina lähtöön!

Matka vei ensin perjantaina 23.7 Vaheriin Jämsään ja Pohjois-Päijänteen kalastusalueen aivan etelälaidalle. Vaherista matka jatkui 24.7 Hämeenkosken ja Hämeenlinnan alueella sijaisevalle Pääjärvelle. Lauantai 25.7 kului Vesijärven Asikkalanpuoleisella Kajaanselällä ja sunnuntai 26.7 Eura-Säkylä-Yläneen Pyhäjärvellä.

Paatsalon eteläpuolinen Päijänne 23.7.2010

Vaherin venesatama on melkoisen syrjässä ja sinne pääsee ainoastaan hiekkateitä pitkin. Matka oli melkoista ryskytystä ja kurvailua. Tien varteen oli pystytetty kylttejä, jotka kertovat tien olevan suljettuna suurajojen aikana. Nuo tiet sopivatkin varmasti loistavasti ralliautoiluun. Veneen traileroimiseen taas ei niin hyvin. Perille kuitenkin pääsin ja suuntasin Paatsalon ja Taivassalon väliin. Tuuli puhalsi navakkana pohjoisesta, joten ylemmäs Vanhanselälle ei tehnyt mieli mennä. Sää oli aika kolea.

Keliä

Illan saaliina oli yksi alamittainen kuha takilasta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana löysin Päijänteestä paikan, jossa vastaranta ei näy. Taivassalosta kun katsoo Saviselän, Judinsalonselän ja Tehinselän yli, katoaa vastaranta näkyvistä.

Rannaton Päijänne

Pääjärvi 24.7.2010

Pääjärvi oli alunperin suunnittelematon poikkeama ja sinne minulla ei ollut uistelulupia, joten lääninlupa sai luvan riittää. Heittelin kaislikkojen edustalla lusikalla haukea ja sitä olikin aika runsaasti, joskin pientä. Melkein kaikista ankkuripaikoista löytyi hauki ellei useampikin.

Haukikaislikkoa

Tuuli puhalsi koillisesta ja ilma oli suorastaan syksyisen kolea.

Vesijärvi 25.7.2010

Vesijärvelle minulla oli päivän lupa. Laskin veneen Vääksystä Kajaanselälle. Kahden edellisen päivän koleus oli poissa ja lämpötila noussut takaisin hellelukemiin. Taivaanrannassa näkyi kehittyviä sadekuuropilviä, mutta en antanut niiden häiritä vielä itseäni. Vesi Kajaanselällä on turkoosinsävyistä. Ymmärtääkseni Lahdenpuoleisella Veskulla vesi on ruskeaa ja sameaa. Lupa salli kuusi vapaa ja laitoin vetoon kolme pikkuplaanaria, perävirtavavan ja kaksi takilavapaa. Pyörin ympäri Kajaankalliota huonolla menestyksellä: vain yksi karkuutus takilasta. Illan edetessä etelätaivaalla kasvaneet kuuropilvet alkoivat uhkailla minua, joten katsoin tarpeelliseksi poistua.

Tyyntä myrskyn edellä

Pyhäjärvi 26.7.2010

Pyhäjärven uistelulupa maksoi päiväksi 25€ koostuen 14€ ulkopaikkakuntalaisen extramaksusta + 11 € päivän uisteluluvasta. Vaparajoitusta ei ole, joskin vedin vain kuudella vavalla johtuen mukaanotetun välinesetin mitoituksesta Vesijärveä varten. Veneen laskin veteen Säkylän kalasatamasta. Verkkoja oli väylien vieressä melko runsaasti. Enemmän kuin missään muualla olen nähnyt. Ajoin Pyhäjärven lounaisrannalle Mannilan edustalla sijaitsevalle syvänteelle. Järvi tunnetaan suurista ahvenistaan ja vahvasta haukikannastaan. Järvi on enimmäkseen 5-8 m syvyistä tasankoa lukuunottamatta Mannilan edustaa ja Säkylän edustalla olevaa saaristoa. Syvänteen reunat antavat todennäköisesti ahvenia kuin haukia, mutta siitä huolimatta viritin pyyntiin myös haukivieheitä. Sää oli helteinen ja selkeä. Vedenlämpö oli 22,5C.

Pyhäjärvi

Illan ainoa toimiva viehe oli sinivalkoinen Rapala Countdown ja sekin kiihotti vain kahta ahventa. Suurimuksia en nähnyt.

Pyhän ahven

Säätila toisti eiliset temppunsa ja Yläneen suunnasta alkoi nousta synkkiä pilviä ja kun Säkylän takana alkoi salamoida, lähdin pois. Tuntematon järvi ukonilmalla on turha turvallisuusriski huolimatta keskeytyksestä johtuvasta harmistuksesta. Ukonilma tuli minua vastaan, mutta ehdin ennen kohtaamista takaisin Säkylän kalasatamaan. Rampilla oli pientä ruuhkaa, kun muutkin tahtoivat ukonilman alta pois.

Reissuputki oli mielenkiintoinen. Neljä luonteeltaan aivan erilaista järveä. Oli syvää, matalaa, suuria selkiä, pieniä selkiä, ruskeaa vettä ja turkoosia vettä. Yhdellä järvellä toimivat kikat eivät toimineet toisella. Oikeasti menestykselliseen saaliiseen tarvitaan kokemusta järvestä tai sitten todella hyvää tietämystä, jotta pystyisi kokokeilemaan heti toimivia keinoja. Yksi iltapäivä on liian lyhyt aika. Viikko jo riittäisi.

Vanhanselällä

Ilta vierähti tutuista kalapaikoista poiketen Vanhanselällä. Hieroin välillä Harasaari – Kankari ilman tapahtumia. Liekö syy sitten tuntemattomissa vesissä vai jossain muussa, mutta heinäkuun ensimmäinen tyylipuhdas munapatareissu on totta. Vesi oli 23-asteista ja ilma 24-20 C. Sää oli hieno ja pelkkä veneilykin oli ihan kivaa. Taivaalla näkyi haloilmiö. Aloittaessa oli pläkä, mutta illan pimetessä nousi pieni aallokko.

Sivuaurinko ja plaanarit

Tällä keikalla oli toinenkin tarkoitus: tutkia trailerointia. Kaikkine häslinkeineen trailerointi Korpilahdelle oli vähän overkilliä, koska veneen ajaminen kohteeseen olisi vienyt lopulta vähemmän aikaa. Vanhalle on matkaa Kuokkalasta noin 40 km veneväyliä pitkin ja normaalissa plaanivauhdissa sen taittaa noin tunnissa. Nyt vene oli valmiina odottamassa noutoa trailerilla ja autolla siirtyminen Korpilahdelle ja lasku vei noin tunnin. Veneen nosto lähtöpaikassa olisi jo tehnyt traileroinnista huomattavasti hitaampaa. Johtopäätöksenä pohjoiselle Päijänteelle kannattaa ajaa vesiväyliä pitkin. Etelä-Päijänteelle tilanne saattaisi olla jo toinen.

2295gr

Sade-ennusteen perusteella illan kalareissu oli vähällä jäädä tekemättä. Päätin ottaa pienen riskin ja lähteä järvelle samalla tarkkaillen ukkoskuuroja. Puuskittainen etelätuuli puhalsi suoraan Ristinselältä Murtoselälle ja aallokko oli kohtalainen. Muutaman kerran kun olin itse keulassa ja lisänä jarrupussit painoivat keulaa alas, aalto pääsi nousemaan keulaan. Muutama pärske pääsi kannelle asti. Ei siis kovin vakavaa. Seisomisesta kannella ei taas tullut oikein mitään siinä keinutuksessa.

Aallokkoa

Ensimmäinen tärppi tuli aika nopeasti vermeiden laskun jälkeen. Sisin plaanari aloitti peruutuksen päättäväisesti ja näytille tuli selvästi mitan täyttävä kuha. Alla oli kolmisenkymmentä metriä vettä ja sijainti oli keskellä selkää.

Kuha 2295 gr / 65 cm

Kuhan stragiset mitat olivat 65 senttiä ja 2295 grammaa. Tämän kauden suurin kuha toistaiseksi siis. Ottipelinä Bomber 15A. Oma kiintiö tuli mittakuhiluksen osalta täyteen heti alkuun, joten jätin selvittämättä oliko kala ainoa laatuaan. Ilma oli 24-22 C ja vesi 24 C.

Kulta on päivän väri

Vedenlämmöt olivat nousseet helteiden myötä jo hulppeaan 25 C ja kuhan voisi olettaa tällaisella kelillä olevan aivan pinnassa. Tuuli oli liki pläkä ja lämmöt yli hellerajan, joten ilta järvellä oli aika hikinen.

Päivän saldo oli kolme alamittaa sekä yksi räjähtänyt raksi. Mielenkiintoisesti yhtä tapahtumaa lukuunottamatta kaikki mielenkiinto kohdistui yhteen ja samaan kullanväriseen raksihuppuun. Se poikkeustapauskin oli kullanväriseen peltiin takilasta.

Ilta

Lokkitärppikin oli lähellä, kun lokit innostuivat pyyntiin laskeutuvasta raksista ennen kuin ehdin laittaa puntin kiinni siimaan.

Kiinalaiset jarrupussit eivät kestä

Keväällä ostetut jarrupussit alkavat olla tiensä päässä. Molempien pussien takasaumat ovat revenneet ja toisesta pussista löytyy lisäksi repeämiä kyljistäkin. Huomasin ongelmat ensimmäisen kerran viikko sitten. Plaaniin nousemista pussien kanssa ei ole kokeiltu hiljattain, joka tarkoittaa sitä, että repeämät ovat syntyneet uisteluvauhdissa.

Revennyt sauma

Korjaaminen voi olla hankalaa, sillä itse pussin pressukangas on lähtenyt repeämään saumojen kohdalta. Uusien hankinta onkin edessä ja tällä kerralla pussit tulevat olemaan kotimaiset.

Ei ole kaikki kultaa mikä kiiltää…

Kaikki kiiltävä ei ole kultaa ja kaikki voimakkaat tärpit eivät ole suurkuhia. Kello 22:40 tänään tärppäsi uloimpaan plaanariin iso. Vastassa oli niin iso jölli, että pelkkä kelaus ei riittänyt, vaan vapaa piti pumpata. Siima vonkui kireyttänsä, kun kiskoin saalista metri metriltä lähemmäs. Vasemman takakulman takilavapa täytyi siivota pois tieltä, jotta väsytysalueelle tulisi lisää tilaa. Takilasiimasta löytyi pieni alamittainen kuha, mutta tuota kuhaa ei ollut aikaa nyt vapauttaa, koska oli tilanne käynnissä, joten annoin sille siimaa ja annoin tulla perässä.

Väsytystaistelun tiimellystä

Väsytystaistelu kesti peräti kuusi minuuttia, kunnes lopulta sain vastustajaani katsekontaktin. Vaappuun oli iskenyt aivan tavallinen kilon hauenpuikkari, mutta se oli kerännyt itselleen huomattavasti massaa sotkemalla itsensä viereiseen plaanarisiimaan sekä perävirtavaappuun ja lisäksi tartunta oli kidan ulkopuolella lisäämässä vielä vedenvastusta. Olin sanomattakin hieman pettynyt, koska odotukset olivat vaikka mihin. Onneksi kyseessä sentään oli kala eikä esim muovikassi, josta en kehtaisi edes julkaista kalajuttua. Päästin ensin takilavapaan jääneen kuhan vapaaksi ja sitten keskityin siima- ja vaappumylläkkään sotkeutuneeseen vihertorpeedoon. Hauki sentään ymmärsi olla kiltisti vapauttamisen ajan.

Vesi 20 C ja ilma 26-20 C.

Putkitöitä

Olen vesillä tarpeen mukaan järjestellyt vapatelineitä sopiviin paikkoihin. Keväällä aloittaessa telineet olivat niin, että vasemmassa reunakaiteessa oli keskellä kolme putkea plaanareille ja taaempana yksi putki takilan vieressä. Oikealla puolella pulpetin edessä yksi, toinen pulpetin takana takilalle ja pulpetin yläkaaressa kaksi putkea. Takana oli kaksi putkea perävirtaan. Pulpetin kaaressa olevat putket osoittautuivat ongelmallisiksi, koska plaanarien veto jaksoi vääntää putket osoittamaan järveen. Muoviset stauffit eivät äärimmilleenkään kiristettynä jaksaneet pitää putkea paikallaan. Siirsin pulpetissa olleet putket kaasukahvan viereen sivukaiteeseen, missä ne olivat hyvin saatavilla, mutta ongelmaksi tuli vapojen osuminen toisiinsa plaanarien nykiessä.

Nykyinen ratkaisu oli siirtää kaikki kolme oikeanpuolen plaanariputkea pulpetin eteen riittävälle etäisyydelle toisistaan. Putket on käännetty pulttipuoli sisäänpäin, jolloin ne eivät voi kaataa vapoja veteen vaan stoppaavat laitaa vasten. Vasemmallakin puolella putkien välimatkaa toisistaan on kasvatettu vapojen hankautumisen välttämiseksi. Takilan ja putkirivistön väliin on jätetty haavimis/vapautusalue.

Nykyinen järjestys

Mielessä kävi myös targakaari, jossa vavat voisivat olla lähempänä toisiaan. Sivukaiteessa lähes laidan suuntaisena tuleva veto nykii vapoja törmäilemään toisiinsa, mutta poikittaisessa kaiteessa taas ei tätä ongelmaa olisi, kun veto kohdistuu lähes suoraan taakse. Targakaaren varjopuoli tunnetusti on sen tielläolo liikuttaessa veneen perästä eteen. Minulla on pituutta 190 cm ja targakaaria saa valmiina tehdasvalmisteisina 100 – 120 cm korkeina, joten kaaren yläreuna tulee olemaan korkeintaan 188 cm korkeudella, joka pakottaa minut kumartumaan aina kaaren alta liikuttaessa. Lisäksi kaari haittaa heittokalastusta. Kaari olisi kyllä omiaan isojen kelkkaplaanarien kanssa, mutta toistaiseksi aion käyttää pikkuplaanareita.

Ikinä ei tiedä mitä reissulla tapahtuu

Kalareissut ovat ennustamattomia ja se seikka tästä puuhasta tekee niin mielenkiintoista. Perjantai-ilta alkoi lupatarkastuksella, mitä ei minulle olekaan vielä ikinä tehty. Luvat toki oli, joten uistelu saattoi alkaa. Illan luoteistuuli oli vähän huono merkki kalansyönnin kannalta, jonka todisti myös kanssauistelijoiden vähyys. Kun aloitin seitsemän jälkeen, sain kierrellä Murto- ja Hauhonselkää aivan yksin ja vasta joskus yhdeksän tai kymmenen maissa paikoille ilmestyi kaksi muuta venettä. Jaksoin pyöriä yli puoleenyöhön asti ilman tapahtumia ja mielessä oli valmisteltu teksti tänne blogiin munapatareissusta. Aloitin kamojen nostamisen potkuvirtavavasta, josta löytyi yllättäen pieni ahven.

Munapadan pelastaja

Tilanne oli niin koominen, että otin sintistä kuvan todisteeksi ja muokkasin mielessäni munapataraporttia hieman toisenlaiseen sanamuotoon (sisällön oleellisesti säilyttäen). Seuraavaksi takilat ylös. Niissä ei pieniä ahvenia kiinni. Muistaakseni olin laittamassa takilavapaa laukkuun, kun uloin plaanari pärähti. Vapa käteen ja myös toisella puolella uloin plaanari pärähti. Tuplatärppi! Viisi tuntia uistelua ja saaliina ei yhtään mitään, ja sitten kamoja nostettaessa tulee tuplatärppi. Ilta oli todella täynnä yllätyksiä. Ensimmäisenä tärpänneestä siimasta löytyi silmämääräisesti arvaten noin kiloinen peruspuikkari, joka vapauteen. Jälkimmäisenä tärpännyt taisi olla karkuutus, koska plaanari kulki taas täysin normaalisti. Kokeilemaan kuitenkin ja jokin siellä edelleen oli kiinni, koska siimassa tuntui painoa. Sitä painoa oli sen verran, että vapaa piti jopa pumpata vähän. Ylös tuli 60 cm/1.7 kg kuha.

Kuha

Loppujenlopuksi siis melko onnistunut reissu, vaikka usko olikin loppua. Sää oli koko ajan selkeä ja tuuli oli kohtalainen 5-6 m/s. Vesi hieman yli 19 C ja ilma 20-15 C.

Hylätty verkko

Takilakuula tarttui pohjalla olevaan kalaverkkoon ja kiskomisestakaan huolimatta ei lähtenyt irti. Kuula+laukaisin piti hylätä katkaisemalla vaijeri. Verkon merkkilippuja ei ollut missään lähettyvillä. Paikan koordinaatit olivat: lat 62.18623, lon 25.78399. Huomenna kauppaan ostamaan uusi kuula.

Jigilippaviritelmä oli tänäänkin viherkrokotiilin mieleen. Yksi siihen erehtynyt hauki kävi näyttämässä kylkeään ennenkuin karkasi. Päivästä jäi mieleen kuulaepisodin lisäksi toinen haukitärppi peräpyörteissä, kun olin laskemassa siimaa vieheelle. Harvemmin vetouistelemalla saa tärpin kädessä olevaan vapaan. Vesi oli 17.8 C ja ilma 24 – 20 C.

Kuha tuli ja puukko meni

Lauantai-ilta alkoi kovin hiljaisesti Murtoselällä. Päivällä oli ollut ukkoskuuroja ja sää oli rauhoittunut illaksi. Alasinpilvien jäännöksiä näkyi vielä taivaanrannassa. Vesi lämmennyt jo 17,4 C. Lähdin kalaan kahdeksan aikoihin illalla ja ennen iltakymmentä ei ollut tapahtunut muuta kuin siimasotkuja. Auringonlasku oli komea ja näytti jääneen reissun kohokohdaksi, mutta onneksi onnetar ja Ahti ovat yllätyksiä täynnä.

Auringonlasku

Matkalla kohti kotisatamaa pyynnöt vedossa nostin takilat ylös tarkastaakseni onko roskia haittaamassa ja molemmista takiloista löytyi ahven. Ahvenet olivat pieniä, joten laskin ne takaisin, mutta tapahtuma antoi uskoa kokeilla vielä yhden koukkauksen verran kunnollisen kokoista ahventa. Näiden pikkuahventen jälkeen tuli vielä kolmaskin pikkuahven, mutta ei otettavankokoista. Kaikki ahvenet tulivat takiloista ja plaanareissa ei tähän mennessä yhtään tapahtumaa. Tuon koukkauksen jälkeen kamat oli vielä vedossa ja ulommainen plaanari lähti peruuttamaan. Kello oli 23:30. Pohjatärppi ei tällä kertaa voinut olla, kun allakin oli kymmenen metriä vettä. Vapautuspituutta oli noin 20 metriä plaanarin takana ja kelatessa alkoi aavistus kuhasta vahvistua. Pientä nykimistä vastassa tuntui olevan, joten kala siellä oli ja hauki se ei voinut olla käytöksestä päätellen. Veneen vierellä syylliseksi varmistui silmämääräisesti mitan ylittävä kuha, jolla oli vaappu kiinni huulessa ulkopuolella. Yritin ensin nostaa kalan veneeseen nostokoukulla, jota ei olisi pitänyt tehdä! Koukku ei tarttunut, mutta kuha sai hepulin ja tartutti vaapun etukoukun takilasiimaan. Siinä oli kuhalla valttikortti käsissään vapauttaa itsensä, mutta se omaksi huonoksi onnekseen rauhoittui nopeasti eikä onnistunut repimään koukkua irti kireällä ollutta takilasiimaa vasten. Vapautin nopeasti takilavavan puolan ja otin haavin esiin, sillä toista kertaan en halunnut turata koukun kanssa. Kala ui haaviin ja haavi ylös.

Kauden avauskuha

Mitta oli 47 cm. Noin vuosi sitten hukkasin kauden ensimmäisen mittakuhan takaisin järveen. Vahingosta viisastuneena olen ollut extravarovainen huuhdellessani kalaa vedessä. Tällä kerralla kala jäi käteen, mutta perkuupuukko jäi saaviin perkeiden kanssa ja kaadoin sen järveen. Nyt ei naurattanut. Huomasin tapahtuneen vasta kun tuppeen ei löytynyt puukkoa mistään. Puukko oli kalan perkuuseen tarkoitettu ja hyvä sellainen.